Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka

Hän vajosi kasaan kuin puhjennut kumipallo. Huono vertaus. Hän vajosi kasaan. Ei sanonut enää mitään. Vain ulisi. Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava 2021
224 sivua

Anna-Leena Härkösen romaanin Rikospaikka päähenkilö on Irina, armeijaikäisen Tatun äiti ja sinkku. Irina on myös rikollinen: epilogimaisessa aloitusluvussa Irina istuu lukitun sellin laverilla. Hän on iskenyt puukolla ystävättärensä puolisoa ja odottaa yksinäisyydessä seurauksia.

Aloituksesta siirrytään siihen, mitä tapahtui aiemmin. Olennainen kysymys toki on, miksi Irina tarttui puukkoon tarkoituksenaan haavoittaa toista ihmistä. Mutta oliko teko tarkoituksellinen? Vai ehkä vahinko? Mitä rikoksesta seuraa? Entä saako lukija vastauksia kysymyksiinsä?

Rikospaikka on jotenkin hämmentävä romaani. Se on jossain määrin luotaantyöntävä: kukaan romaanin henkilöistä ei varsinaisesti herätä sympatiaa, ei varsinkaan Irina itse. Irinalle ja hänen ystävilleen tuntuu olevan tärkeää se, miltä näyttää, ja Irinan sivaltavat ajatukset kanssakulkijoista ovat paikoin aika hätkähdyttäviä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät oikein lämmitä nekään, sillä Irina kokee ajautuvansa kerta toisensa jälkeen tukihenkilöksi tilanteissa, joissa ei tahtoisi olla. Hänen neuvonsa ovat lopulta suorastaan yksioikoisia ja jyrkkiä.

Toisaalta kerronta on kyllä tuttua Härköstä. Lyhyet virkkeet ja iskevä dialogi toimivat; huumori on kirpeää, paikoin kovinkin mustaa. Romaani ottaa kärkevästi kantaa nykyhetken ilmiöihin, eivätkä kannanotot aina ole siloiteltuja. Ei ehkä tarvitsekaan olla? Syvälle ei oikein minkään teeman käsittelyssä mennä, mutta kepeää ja helposti etenevää kesälukemista kaipaavalle Rikospaikka lienee ihan kelpo vaihtoehto.

Härkösen romaanista muualla: Kirjakaapin avain, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kaksi sivullista.

Helmet 2021: 23. Kirja, jota luet ulkona.

Kommentit

  1. Tämä on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Itse olen pitänyt tosi paljon niistä Härkösen kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin samaa. Minäkin olen pitänyt Härkösen aiemmista teoksista mutta tästä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...