Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin

Yleensä lounastan trattoriassa muutaman askeleen päässä kotoa. Ruokapaikka on pieni, sinne pitää tulla keskipäivään mennessä, muuten siellä ei ole enää tilaa ja joutuu odottamaan yli kahteen. Syön yksin muiden yksinäisten tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta näen siellä usein tuttuja kasvoja.

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin
Tammi 2020
alkuteos Dove mi trovo 2018
suomentanut Helinä Kangas
148 sivua

Missä milloinkin -pienoisromaanin myötä Jhumpa Lahiri nousee niiden harvojen kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat pystyneet luomaan kaunokirjallisuutta muillakin kielillä kuin äidinkielellään. Intialaistaustainen ja Yhdysvalloissa elänyt Lahiri muutti vuonna 2013 perheineen Roomaan oppiakseen italian kielen paremmin. Tavoite on mitä ilmeisemmin toteutunut, sillä Missä milloinkin on julkaistu alun perin italiaksi nimellä Dove mi trovo.

Kielen vaihtamisesta huolimatta ilmaisu romaanissa ei ole kömpelöä tai yksinkertaista. Ilmaisu on erilaista kuin Lahirin aiemmissa teoksissa: jossain määrin ehkä pelkistetympää, ytimekkäämpää. Kerronta toimii hyvin.

Romaanin päähenkilö on yksinäinen nainen, jonka nimeä ei kerrota. Hän elää italialaisessa kaupungissa melko tavanomaista, arkista elämää. Kovin paljon eivät päivät eroa toisistaan, mikä toisaalta antaa tilaa muistoille ja tarkoille havainnoille. Nainen katselee ympärilleen ja huomaa kenties enemmän kuin moni kiireesti ohitse kulkeva. Romaani koostuukin ohimenevistä hetkistä, välähdyksistä.

Noiden ohimenevien hetkien kautta hahmottuu mielikuva naisesta, joka on yksin ja ulkopuolinen. Hän on saapunut italialaiskaupunkiin muualta eikä tunne oloaan aivan niin kotoisaksi kuin paljasjalkaiset kaupunkilaiset ehkä tuntevat. Auttaako siirtyminen muualle vaan onko naisen kohtalona olla kaikkialla jossain määrin irrallaan, erillinen?

En pysy paikoillani vaan olen alituisessa liikkeessä, odottamassa perillepääsyä, palaamista, pois lähtemistä. Jalkojen juuressa pieni matkalaukku pakattavana, purettavana, sylissä kassi, jossa vähän rahaa ja kirja. Onko olemassa paikkaa, jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla?

Missä milloinkin on kiehtova pienoisromaani, joka on nopeasti luettavissa. Kiehtovan romaanista tekee se, että pienestä koostaan huolimatta tarina herättää ajatuksia ja ajaa tutkimaan rivien välejä. 

Lahirin romaanista puhutaan myös esimerkiksi Kirjavinkeissä ja Kirjaluotsissa.

Kommentit

  1. Uudenlaista ja tuoretta Lahiria!
    Pohdiskelevaa, ilmavaa ja tilaa antavaa, melankolistakin vaan ei luovuttamaan taipuvaa sekä ytimekästä ilmaisua, jota ei voi eikä halua kuin ihailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Takkutukka – tiivistät taas mainiosti tämänkin kirjan ydintä. Tosiaankin uudenlaista ja tuoretta Lahiria, minä pidin.

      Poista
  2. Todella aneemista tekstiä. Kirja ei herättänyt mitään intohimoja.

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä jäi melko etäiseksi, jotenkin olen ihan toisenlaiseen Lahiriin ihastunut aiemmissa teoksissa. Mutta hattua on nostettava, kun kirjailija pystyy uudistamaan itseään näin suuresti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok