Siirry pääsisältöön

Piia Leino: Yliaika

"Hän vain hypähtäisi exitukseen kuin ala-asteella hyppynarua: Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi, pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, koske käsi maahan, älä mene pois, mene pois. Mene pois.
Mene ikäloppu jo pois. Pitää mennä vuorollaan pois, että toisille tulee tilaa."


Piia Leino: Yliaika
S&S 2020
232 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 6 t 44 min

Tässä ajassa, kun Suomessa pyritään suojelemaan yli 75-vuotiaita koronalta karanteenin omaisilla olosuhteilla, tuntuu Piia Leinon romaani Yliaika erityisen kiinnostavalta: Romaanissa eletään 2050-luvun Suomessa, jossa 75-vuotiaita kansalaisia ei enää haluta.

Eräänlaisessa risteyskohdassa on Annastiina Kankaanranta, entinen poliitikko, joka 75-vuotissyntymäpäivänsä alla valmistautuu hallittuun exitukseen. Kuolinvuoteelle asettumisesta ollaan tekemässä mediatapahtumaa, jonka keskiössä on nainen, joka oli muutama vuosikymmen aiemmin vahvasti mukana politiikassa. Kankaanrannan suurimpiin saavutuksiin kuului lakimuutos, joka mahdollisti 75-vuotiaan vapaaehtoisen kuoleman myötä perintöverovapautuksen.

Laki kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä, ja kun Kankaanranta itse saavuttaa 75 vuoden rajapyykin, on Lex 75 hyvin määräävä: 75-vuotiailta viedään kansalaisuus ja toisaalta tarjolla on porkkana: jos 75-vuotias luopuu elämästään vapaaehtoisesti, säästyvät hänen jälkeläisensä perintöveroilta. Vaihtoehtoja ei oikeasti ole, ja aiemmin moni ikäihminen onkin päätynyt hakemaan turvapaikkaa muualta.

Yllätys ei ole se, että Kankaanrannan suunnittelema mediaspektaakkeli muuttuukin toisenlaiseksi kuin luultiin. Sen sijaan, että ex-poliitikko asettuisi kiltisti kuolinvuoteelleen, hän päättääkin lähteä pakomatkalle hologrammikaverinsa, Amimoni Heath Ledgerin kanssa. Media ei uutisoikaan Kankaanrannan suunnitellusta exituksesta vaan yllättävästä pakenemisesta.

Yliaika on kiinnostava dystopia lähitulevaisuudestamme. Leino on luonut teokseensa maailman, jossa on jotain hyvin tunnistettavaa, eikä teknologiakaan poikkea valtavasti meidän ajastamme. Näin ollen tarina on uskottava, kovin mahdollinen skenaario lähitulevaisuuden Suomesta.

Romaanin vaikuttavuutta lisää epäilemättä sen järisyttävä ajankohtaisuus. Vaikka Suomessa ei koronan myötä lähdetty tielle, jonka Leino romaanissaan osoittaa hyvin mahdolliseksi, ei toisenlaista ratkaisua tarvitse etsiä kaukaa. Ajatus on kylmäävä, ja jotain kylmäävää on myös Leinon luomassa maailmassa, siinä, miten ihmiset ovat selvästi vain talouden pelinappuloita ja minkälaisin pohja-ajatuksin taloudellisia päätöksiä tehdään.

Yliaika herättää ajatuksia ja on suositeltavaa luettavaa sellaiselle, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko ja arvomaailma päätöksenteon taustalla. Tulevaisuuteen sijoittuva romaani ei ole "liian scifi" vaan kelpo luettavaa myös sellaiselle, joka ei lähtökohtaisesti koe scifiä omaksi lajikseen.

Piia Leinon romaanista muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi ja Lukupino.

Helmet 2020: 11. Vaihtoehtohistoria.

Kommentit

  1. Kuuntelen tätä juuri, hienolta vaikuttaa. Ensin ajattelin, että aihe on minulle liian rankka tässä tilanteessa. Pyörsin sitten sanani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkäsin etukäteen, että tarina olisi liian ahdistava. Ei onneksi ollut, ajatuksia herättävä kylläkin.

      Poista
  2. Luin postauksesi puolihuolimattomasti, koska kirja odottaa minulla hyllyssä. Mielenkiinnolla odotan tätä lukukokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani odottelen, että kerrot, mitä ajatuksia tarina herättää. Käyn blogissasi kurkkailemassa, milloin tästä kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa kyllä ihan superkiinnostavalta eli aivan pakko lukea heti sitten, kun kirjan käteeni saan! Olen lukenut Leinolta aiemmin yhden romaanin, Ruma kassa, josta pidin kovasti. Jo silloin koin, että Leinossa on jotain taikaa ja lukisin häntä mieluusti enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että Leinolta on ilmestynyt tuollainenkin romaani. Minulle tämä oli Leinon ensimmäinen, mutta tämän perusteella kirjailija kiinnostaa kyllä enemmänkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on