Siirry pääsisältöön

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

"Minua pelottaa kirjoittaa sivuuttamisesta ja tunteista ja ylitöistä ja masennuksesta ja hermoromahduksesta, koska olen yhä vakuuttunut siitä, että haavoittuvuuden myöntäminen saa minut näyttämään heikolta eikä vahvalta. Minua pelottaa vahvistaa, että olen nuori ja söpö eikä minulla ole valtaa. Minua pelottaa myöntää kaikki vaikeat asiat, kaikki pahat asiat, kaikki epämiellyttävät asiat. Minua pelottaa puhua tästä kaikesta ja paljastaa itseni.

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua
Atena 2020
Alkuteos Notes to Self 2018
Suomentanut Karoliina Timonen
207 sivua

Helsinki Litin peruuntuminen harmittaa. Erityisen paljon se harmittaa siksi, että olisin niin mielelläni nähnyt Helsingissä Emilie Pinen, joka lienee nyt Helsingin sijaan kotimaassaan Irlannissa. Minäkään en ole Helsingissä vaan kotona ihmettelemässä kummallista kevättä. Nyt sataa räntää.

Olisin niin mielelläni ollut Helsingissä kuuntelemassa, mitä University College Dublinin apulaisprofessori ja kirjailija Emilie Pine sanoo. Kirjassaan Tästä on vaikea puhua hän puhuu asioista, joista mieluusti kuulisin lisää. Kirjan luettuani tunnen, että kuuntelisin Pinen ajatuksia mistä tahansa mieluusti lisää.

Tästä on vaikea puhua on upea kirja. Se on ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja: Lukuelämys isolla alkukirjaimella.

Emilie Pinen esseet ovat hyvin henkilökohtaisia. Hän tarkastelee teksteissään oman elämänsä kipukohtia – asioita, joista on vaikea puhua – avoimesti ja kaihtelematta: aiheet vaihtelevat isän alkoholismista omaan hurvitteluun Lontoon yöelämässä, köyhästä lapsuudesta aikuisuuden lapsettomuuteen, omien rajojen kadottamisesta omien rajojen määrittelemiseen.

Emilie Pinen teoksen voima piilee paitsi sujuvassa kerronnassa myös siinä, miten laajalti tarttumapintaa tekstit tarjoavat. Vaikka esseet keskittyvät vahvasti Pinen omiin kokemuksiin, on niissä kiehtova ulottuvuus, joka saa lukijan kietoutumaan teksteihin mukaan. Tekstit resonoivat lukijan mielessä, saavat aikaan ajatusvyöryjä ja synnyttävät tunteen tuttuudesta. Vaikka teini-ikäisen kohellus Lontoossa ei olisi itselle kokemuksena tuttua, on jotain tuttua siinä, mitä nuori Emilie ajattelee ja tuntee. Viisaalla tavalla Pine sanoittaa kokemuksiaan tehden yksityisestä yleistä ja herättäen ihastuneita oivalluksia: näinkin voi kirjoittaa!

Vaikka Emilie Pine ei nyt Helsinkiin saapunutkaan, olen kovin onnellinen tästä kirjasta. Luulen, että tulen ottamaan sen kirjahyllystäni luettavaksi uudelleen ja uudelleen: Pinen ajatusten äärelle kannattaa palata. Haittaa ei ole siitäkään, että kirja on kaunis: kansi on Anna Makkosen suunnittelema.

Pinen esseekokoelmasta muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Olisi kyllä ollut upeaa päästä kuuntelemaan Pinea, mutta nyt voi onneksi olla iloinen tästä suomennoksesta. Hieno, vaikuttava kirja - ja rohkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea, kyllä! Olen hyvin vaikuttunut siitä, miten Pine osaa ja rohkenee sanallistaa kokemuksiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok