Siirry pääsisältöön

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

"Tunnen eräänlaista kauhun sekaista häpeää, koska tuo viha ei kuulu vain Sven Stolpelle vaan myös suvulle ja minulle. Minusta on jotenkin lohdullista ajatella teesiä, jonka mukaan viha on perittyä ja kulkee sukupolvelta toiselle, koska silloinhan minä olen siihen syytön eikä minun tarvitse olla niin ankara itselleni. Mutta samalla väittämässä on jotakin kohtalokasta ja epämiellyttävää, sillä jos viha ei ole minun, minä vain kannan sitä aikani kunnes se jatkaa eteenpäin ja siirtyy seuraavaan sukupolveen.
Ajattelen lapsiani.
Vihasta on tehtävä loppu."

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
Nemo 2020
Alkuteos Bränn alla mina brev 2018
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
kesto 6 t 47 min

Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on vahva romaani tunteista, ja se myös vetoaa tunteisiin hyvin voimakkaasti. Liikkeellepaneva voima on viha, jonka olemassaoloon romaanin minäkertoja Alex havahtuu. Hän huomaa vaimonsa silmissä pelkoa ja ymmärtää lastensa pelkäävän.
Nyt avautui epämiellyttävä mahdollisuus: mielessäni hehkui vihaa, joka uhkasi polttaa sekä minut että perheeni.
Perheenisä voisi jatkaa kuten ennenkin mutta hän – onneksi – päättää, että mielessä kytevälle vihalle on tehtävä jotakin. Romaani on päätöksen seuraus: Polta nämä kirjeet kertoo siitä, mistä Schulmanin äidinpuoleista sukua vaivaava viha on peräisin; mikä ajaa sukulaiset riitelemään ja välirikkoihin keskenään; miksi Alex on jo lapsuudessaan kehittänyt itselleen kyvyn aavistaa yhteenotot muita aiemmin. Kaikki johtaa isoisä Sven Stolpeen, ja esiin piirtyy selkeä kuva siitä, miten kielteiset tunteet kulkevat sukupolvesta toiseen.

Romaanin tarina kulkee eri aikatasoilla. On nykyhetki, kun Alex havahtuu räjähdysherkkään perhetilanteeseensa ja ryhtyy tutkimaan sukunsa historiaa. Vuonna 1988 Alex on 12-vuotias ja huomaa ukin ja mummin luona ollessaan kytevät jännitteet. Alexin tutkimustyön myötä tarina yltää vuoteen 1932 saakka. Silloin tapahtui jotakin merkityksellistä, mikä näkyi myöhemmin yhä uudelleen isoisän kirjallisessa tuotannossa.

Kaikesta tästä syntyy dramaattinen ja myös hyvin traaginen tarina siitä, miten kolmiodraaman herättämä kauna kantaa vuosikymmenestä toiseen rikkoen ja hajottaen, jättäen jälkensä myös heihin, joita kauna ei varsinaisesti koske. Tarinassa kuvataan kuitenkin samalla myös rakkautta, joka sekin kantaa vuosikymmenestä toiseen kaikesta epätoivoisuudestaan huolimatta.

Suvun mutta myös tämän tarinan vahvimpiin henkilöihin kuuluu ehdottomasti Sven Stolpe, isoisä, joka on täynnä vihaa. Kesään 1932 kilpistyy paljon, mutta Alex saa selville, että siemen Stolpen karmivaan käyttäytymiseen on kylvetty jo aiemmin. Raastavaa on lukea, miten Stolpe hallitsee läheisiään ja erityisesti Karin-vaimoaan vuodesta toiseen levittämällä ympärilleen pelkoa ja tuskaa.

Se, miten kaltoin Karinia avioliitossaan kohdellaan, on karmivaa. Olisi helppoa kysyä, miksei sivistynyt nainen lähde vaan jää vuosikymmeniksi avioliittoonsa kärsimään. Narsistisella puolisolla on keinonsa pitää kiinni vaimostaan, joka tyytyy osaansa ja tulkitsee sydäntä särkevästi Edith Södergranin runoa Maa jota ei ole.

Polta nämä kirjeet on äärimmäisen vaikuttava romaani, joka saa aikaan fyysisiä tuntemuksia kuvatessaan Sven Stolpen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joka johtaa läheisten tuskaan. Schulman kertoo isovanhempiensa tarinan tyylikkäästi sekoittaen tarinassa faktoja ja fiktiota. Olennaiseksi ei lopulta nouse se, mikä on totta ja mikä kuviteltua, vaan keskeistä on henkilöiden kärsimys, joka jättää pitkät varjot jälkeensä. Tämä ilmiö on valitettavan yleinen, taustasyyt vain vaihtelevat.

Tästä voimakkaasta kirjasta muualla: Kirja vieköön!, Helmi Kekkonen, KirjavinkitKirsin Book Club, Kirjaluotsi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Donna mobilen kirjat.

Kommentit

  1. Tämän kirjan haluan lukea. Kiitos lukuvinkistä :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut yksi hienoimpia tänä vuonna lukemiani!

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla että on noin vaikuttava, sain juuri ilmoituksen että saan hakea tämän kirjastosta :) Luin Schulmanin edellisen, alkoholistiäidistä, sekin oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo edellinen ponkaisikin ilman muuta lukulistalleni. Kiva sittemmin kuulla, mitä tästä pidät, Jane.

      Poista
  4. Tää oli niin hieno, niin hieno, niin hieno. Tärisyttävä. Värisyttävä. Kylmiä väreitä nostattava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on