Siirry pääsisältöön

Piia Leino: Yliaika

"Hän vain hypähtäisi exitukseen kuin ala-asteella hyppynarua: Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi, pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, koske käsi maahan, älä mene pois, mene pois. Mene pois.
Mene ikäloppu jo pois. Pitää mennä vuorollaan pois, että toisille tulee tilaa."


Piia Leino: Yliaika
S&S 2020
232 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 6 t 44 min

Tässä ajassa, kun Suomessa pyritään suojelemaan yli 75-vuotiaita koronalta karanteenin omaisilla olosuhteilla, tuntuu Piia Leinon romaani Yliaika erityisen kiinnostavalta: Romaanissa eletään 2050-luvun Suomessa, jossa 75-vuotiaita kansalaisia ei enää haluta.

Eräänlaisessa risteyskohdassa on Annastiina Kankaanranta, entinen poliitikko, joka 75-vuotissyntymäpäivänsä alla valmistautuu hallittuun exitukseen. Kuolinvuoteelle asettumisesta ollaan tekemässä mediatapahtumaa, jonka keskiössä on nainen, joka oli muutama vuosikymmen aiemmin vahvasti mukana politiikassa. Kankaanrannan suurimpiin saavutuksiin kuului lakimuutos, joka mahdollisti 75-vuotiaan vapaaehtoisen kuoleman myötä perintöverovapautuksen.

Laki kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä, ja kun Kankaanranta itse saavuttaa 75 vuoden rajapyykin, on Lex 75 hyvin määräävä: 75-vuotiailta viedään kansalaisuus ja toisaalta tarjolla on porkkana: jos 75-vuotias luopuu elämästään vapaaehtoisesti, säästyvät hänen jälkeläisensä perintöveroilta. Vaihtoehtoja ei oikeasti ole, ja aiemmin moni ikäihminen onkin päätynyt hakemaan turvapaikkaa muualta.

Yllätys ei ole se, että Kankaanrannan suunnittelema mediaspektaakkeli muuttuukin toisenlaiseksi kuin luultiin. Sen sijaan, että ex-poliitikko asettuisi kiltisti kuolinvuoteelleen, hän päättääkin lähteä pakomatkalle hologrammikaverinsa, Amimoni Heath Ledgerin kanssa. Media ei uutisoikaan Kankaanrannan suunnitellusta exituksesta vaan yllättävästä pakenemisesta.

Yliaika on kiinnostava dystopia lähitulevaisuudestamme. Leino on luonut teokseensa maailman, jossa on jotain hyvin tunnistettavaa, eikä teknologiakaan poikkea valtavasti meidän ajastamme. Näin ollen tarina on uskottava, kovin mahdollinen skenaario lähitulevaisuuden Suomesta.

Romaanin vaikuttavuutta lisää epäilemättä sen järisyttävä ajankohtaisuus. Vaikka Suomessa ei koronan myötä lähdetty tielle, jonka Leino romaanissaan osoittaa hyvin mahdolliseksi, ei toisenlaista ratkaisua tarvitse etsiä kaukaa. Ajatus on kylmäävä, ja jotain kylmäävää on myös Leinon luomassa maailmassa, siinä, miten ihmiset ovat selvästi vain talouden pelinappuloita ja minkälaisin pohja-ajatuksin taloudellisia päätöksiä tehdään.

Yliaika herättää ajatuksia ja on suositeltavaa luettavaa sellaiselle, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko ja arvomaailma päätöksenteon taustalla. Tulevaisuuteen sijoittuva romaani ei ole "liian scifi" vaan kelpo luettavaa myös sellaiselle, joka ei lähtökohtaisesti koe scifiä omaksi lajikseen.

Piia Leinon romaanista muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi ja Lukupino.

Helmet 2020: 11. Vaihtoehtohistoria.

Kommentit

  1. Kuuntelen tätä juuri, hienolta vaikuttaa. Ensin ajattelin, että aihe on minulle liian rankka tässä tilanteessa. Pyörsin sitten sanani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkäsin etukäteen, että tarina olisi liian ahdistava. Ei onneksi ollut, ajatuksia herättävä kylläkin.

      Poista
  2. Luin postauksesi puolihuolimattomasti, koska kirja odottaa minulla hyllyssä. Mielenkiinnolla odotan tätä lukukokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani odottelen, että kerrot, mitä ajatuksia tarina herättää. Käyn blogissasi kurkkailemassa, milloin tästä kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa kyllä ihan superkiinnostavalta eli aivan pakko lukea heti sitten, kun kirjan käteeni saan! Olen lukenut Leinolta aiemmin yhden romaanin, Ruma kassa, josta pidin kovasti. Jo silloin koin, että Leinossa on jotain taikaa ja lukisin häntä mieluusti enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että Leinolta on ilmestynyt tuollainenkin romaani. Minulle tämä oli Leinon ensimmäinen, mutta tämän perusteella kirjailija kiinnostaa kyllä enemmänkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok