Siirry pääsisältöön

Hallie Rubenhold: Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Edellisenä vuonna, 15. marraskuuta 1886, Pollyn oli täytynyt palata Lambethin köyhäintaloon raskain, lannistunein mielin. Thomas Drew’n kanssa hän oli ollut turvassa, mutta nyt se oli poissa, ja jälleen kerran hän oli samassa tilanteessa kuin William Nicholsista erottuaan. Tällä kertaa hänen tulevaisuutensa oli kuitenkin vielä epävarmempi, koska hän ei enää ollut oikeutettu saamaan elatusapua aviomieheltään. Köyhäintaloon kirjattujen luettelossa hänen nimensä viereen oli merkitty 'ei kotia, ammatti: ei ole'. Veljen kuoleman ja isän kanssa koetun välirikon jälkeen eristyneisyyden ja häpeän tunteen on täytynyt olla valtava.


Hallie Rubenhold: Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit
Atena 2020
Alkuteos The Five 2019
Suomentanut Mari Janatuinen
400 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
Kesto 11 t 41 min

Hallie Rubenhold kertoo kirjansa Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit innoittimena olleen halun palauttaa yhden historian kuuluisimman sarjamurhaajan uhrien arvokkuuden. Historioitsija Rubenhold avaa teoksessaan viiden Viiltäjä-Jackin uhriksi päätyneen naisen taustoja ja onnistuu tavoitteessaan. "Vain prostituoiduiksi" leimatut naiset saavat nimen ja elämän sen sijaan, että he olisivat pelkästään osa harmaata, historiaan vaipunutta massaa.

Kirjassa kerrotaan Pollyn, Annien, Elizabethin, Katen ja Mary Janen tarinat. Yksilöiden kautta rakentuu kuva siitä, millaista oli elää naisena 1800-luvun brittiyhteiskunnassa: aika moneen kertaan kirjaa kuunnellessani ajattelin, minkälainen onni on elää nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa – varsinkin naisena. 

Kaikkia Rubenholdin teoksen naisia yhdistää se, että he tipahtavat syystä tai toisesta työtä tekevän kansalaisen asemasta syrjäytyneiden joukkoon. Yhteiskunnan turvaverkko ei putoamista hidasta, koska turvaa ei ole tarjolla, ja kukin elää kuten pystyy. Kun vakituista toimeentuloa ei ole, ei ole myöskään vakituista asuinpaikkaa, joten yösijan joutuu etsimään milloin mistäkin. Samoin joutuu etsimään roposet vähäiseenkin ruokaan, ja voi vain arvailla, kuinka näköalatonta syrjäytyneiden elämä on. Polly, Annie, Elizabeth, Kate ja Mary Jane ovat surullisia esimerkkejä lukemattomasta määrästä kaltaisiaan. Kurjuudesta huolimatta heiltä löytyy yritystä ja tulevaisuuteen suuntavaa katsetta. Välillä yritteliäisyys on suoranaista opportunismia.

Rubenholdin kirjan naisviisikkoa yhdistää paitsi osattomuus ja kurjuudessa eläminen, myös kuolintapa. Jokaisen heistä surmaa Viiltäjä-Jackina tunnettu sarjamurhaaja, ja jokainen kohtaa matkansa pään Lontoon Whitechapelissa vuonna 1888. Asunnottomat ovat yöaikaan liikkuvalle murhaajalle helppo uhri, ja surullista onkin se, miten naisten elämänpolut vievät kohti vääjäämätöntä tuhoa. Jos heidän tarinansa olisivat kulkeneet toisenlaisia uria, he tuskin olisivat päätyneet viiltäjätappajan uhreiksi.

Paitsi että naiset olivat Viiltäjä-Jackin uhreja, olivat he myös yhteiskuntansa uhreja. Naiselle ei 1800-luvun viktoriaanisessa Britanniassa ollut tarjolla kovin paljon vaihtoehtoja, ja virheellinen valinta saattoi viedä kunnian ja maineen loppuiäksi. Toisaalta avioliittokaan ei tarjonnut köyhälle väelle välttämättä turvaa: Lapsia saattoi alkaa syntyä lähes vuosittain, vaikkei varaa ison perheen elättämiseen olisikaan ollut. Toisaalta taas väkivallan uhka saattoi olla kotona alati läsnä. Hyvin vakuuttavasti Hallie Rubenhold rakentaa kuvan luokkayhteiskunnasta, jossa ihmisen arvo ei ole kovin kummoinen, jos sattuu huonompiosaiseen luokkaan syntymään (ja vieläpä naiseksi). Oman osansa krittisestä katseesta saa media, jonka toiminta vaikuttaa kovin sensaatiohakuiselta ja asenteelliselta. Se taas saa miettimään, mikä reilussa sadassa vuodessa on siinä suhteessa muuttunut.

Rubenhold tekee kirjassaan oikein hyvää työtä. Hän on käynyt läpi vaikuttavan määrän lähdeaineistoja ja luonut tutkimustensa perusteella hyvin etenevän ja ehyen kokonaisuuden. Pidän siitä, että Rubenhold myös muistuttaa tavan takaa lukijaansa, että kaikkea ei tiedetä ja paljon joudutaan tulkitsemaan ja päättelemään. Hän ei siis yritä esittää kaikkea kivenkovana faktana vaan tuo esille sen, että tieto on osin epävarmaa.

Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit on erittäin kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teos. Keskiössä ei suinkaan ole 1880-luvun lopun sarjamurhaaja vaan pikemminkin kyseessä on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia oloja elävästi kuvaava teos, jonka sivuilla surmaajan uhrit saavat ihmisarvonsa takaisin. Polly, Annie, Elizabeth, Kate ja Mary Jane eivät olleet vain elämän syrjäpoluille ajautuneita raukkoja ja prostituoituja. He olivat tyttäriä, sisaria, vaimoja ja äitejä – siis tavallisia ihmisiä, joille kävi huonosti. Heidän henkilökuviensa avartaminen on tärkeää ja tarpeen.


Helmet 2020: 17. Tutkijan kirjoittama kirja.

Tietokirjabingosta kuittaan kohdan Kirja käsittelee historiaa.
Tietokirjabingosta kuittaan kohdan Kirja käsittelee historiaa.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Se oikein kutsuu lukemaan. Viiltäjä-Jack, ikuinen mysteeri. Hänen uhrinsa kertovat paljon historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä lämpimästi. Teos tarjoaa kiinnostavan kurkistuksen historiaan.

      Poista
  2. Onkohan tässä vuoden 2020 tietokirja!

    VastaaPoista
  3. Olen monesti miettinyt tämän kuuntelemista, kannattaisi näköjään. Tietokirjabingostakaan en ole tiennyt mitään, tutkinpa asiaa... Hienoa kesäistä lukukuuta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?