Siirry pääsisältöön

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Olen aikaisin töissä ja vajoan tuoliini. Työpisteeni on minulle tällä hetkellä eniten kotia vastaava paikka. Se on suojaisa valkama täynnä puolivalmiita luomuksia ja kaikenlaisia juttuja, jotka ovat osoittautuneet liian painaviksi kuskata bussin kyydissä pois. Kaiken kruunaa rivi ruukkukasveja, jotka olen asetellut strategisesti niin, että näen työpistettäni lähestyvät ihmiset ennen kuin he näkevät minut.
Beth O'Leary: Kimppakämppä
WSOY 2020
Suomentanut Taina Wallin
Alkuteos The Flatshare 2019
447 sivua
Äänikirjan lukijat Kati Tamminen ja Anssi Niemi
kesto 13 t 44 min

Romaanin Kimppakämppä nimi ei houkutellut minua aluksi lainkaan, se tunnustettakoon. Nimen perusteella ennakoin jonkinlaista päämäärätöntä nuorten aikuisten sekoilua ja kohellusta, joka ei kiinnostanut ollenkaan.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että somessa Kimppakämppä tuli tihenevään tahtiin vastaan. Useita kertoja kirjaan liitettiin myös myönteisiä määritelmiä, ja viimein mielenkiintoni heräsi niin, että latasin Beth O'Learyn romaanin Storytelissa kirjahyllyyni.

Osoittautui, että olin ennakkoluuloineni väärillä poluilla. Päämäärättömästä sekoilusta ja kohelluksesta ei romaanissa ole kysymys, jos toki pikkuisen kohelletaankin esimerkiksi kylpyhuoneessa. Kohelluksen sijaan romaanissa nostetaan esille varsin tärkeitä aiheita parisuhteesta perhesuhteisiin ja monenlaiseen vallankäyttöön. Kepeän pinnan alla on isoja teemoja.

Romaanin lähtöasetelma on se, että Tiffany, "Tiffy", etsii asuntoa majailtuaan riittävän pitkään entisen miesystävänsä Justinin hyväntahtoisuuden suojissa. Lontoon asuntotilanne on karmea, eikä kustannustoimittajan budjetilla valinnanvaraa hirvittävästi ole. Tiffy törmää Leonin asuntoilmoitukseen, joka lupaa pienen, aurinkoisen kaksion Stockwellissä.
Asunto (ja makuuhuone/vuode) yhteiskäytössä 27-vuotiaan saattohoitajan kanssa, joka tekee pelkästään yövuoroja ja on poissa viikonloput. Paikalla asunnossa vain ma–pe klo 9–18. Muun ajan asunto kokonaan hakijan käytössä. Loistokämppä yhdeksästä viiteen -työläiselle.
Tiffy päätyy tekemään vuokrasopimuksen Leonin kanssa. Sopimukseen sisältyy myös se, että vuokranantaja ja alivuokralainen eivät tapaa toisiaan. Sopimus pitää, mutta kämppikset ajautuvat viestittämään toisilleen post it -lapuilla, joita kertyy pitkin asuntoa sinne tänne. Ja viimein – tietenkin – sattuu vahinko, ja Leon ja Tiffy kohtaavat. Mikään yllätys tuo käänne ei tietenkään ole, niin kuin ei ole sekään, mihin lopulta päädytään. Lopputulosta enemmän Kimppakämpässä kiinnostaakin se, miten odotusten mukaiseen lopputulemaan ajaudutaan.

Beth O'Learyn romaani tarjoaa mainiota kepeää viihdettä. Tarina ei vaivu liian höttöiseksi vaan antaa ajattelemisen aihetta, kun sekä Leon että Tiffy joutuvat kohtaamaan aika isoja asioita omassa elämässään. Päähenkilöt pääsevät kumpikin esittämään oman näkökulmansa tarinassa, mikä on äänikirjassa toteutettu ilahduttavasti kahden lukijan voimin: Kati Tamminen lukee Tiffanyn kerrontaan liittyvät osuudet, Anssi Niemi Leonin osiot. Tällaisia ratkaisuja soisi olevan tarjolla enemmänkin.

Kimppakämpästä muualla: Kirjakaapin avainKirsin Book Club, Kartanon kruunaamaton lukija ja Bibbidi Bobbidi Book.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on