Siirry pääsisältöön

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

"'Irasshaimase!'
Kohotin ääneni samalla tavalla kuin äsken, kumarsin ja otin korin vastaan.
Niin pääsin ensimmäistä kertaa osaksi maailmaa. Minä todellakin synnyin sinä päivänä uudelleen."
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Gummerus 2020
Alkuteos Konbini ningen
Suomentanut Raisa Porrasmaa
126 sivua

Lähikaupan naisen päähenkilö Keiko on 36-vuotias japanilaisnainen. Keikon elämä on ihan hyvällä mallilla: hänellä on oma koti ja osa-aikatyö tokiolaisessa lähikaupassa. Työnsä hän hoitaa hyvin, on hoitanut jo lähes kaksikymmentä vuotta.

Kaikki siis voisi olla suorastaan mainiosti. Ongelma vain on se, että Keiko ei sovi vallitsevaan käsitykseen siitä, miten ihmisen pitäisi elämäänsä elää. Osa-aikatyö tuntuu olevan japanilaisessa yhteiskunnassa kauhistus, jollei sille ole mitään kunnollista perustetta. Lisäksi Keiko on sinkku, eikä sekään oikein sovi lähes nelikymppisen naisen elämäntilanteeseen – ainakaan muiden mielestä.

Keikon tarina on hämmentävä. Naisessa on jotakin erikoista, etäännyttävääkin – esimerkiksi se, miten hän ajattelee sisarensa lapsesta, on jopa kauhistuttavaa. Toisaalta hän myös herättää myötätuntoa tavassaan olla ja elää. Noinkin voi ajatella ja suhtautua, huomaan usein kirjaa lukiessani miettiväni. Ehkä tarinan päähenkilö onkin sen vuoksi varsin raikas hahmo.

Lähikaupan nainen on vahvasti japanilaiseen kulttuuriin kytkeytyvä tarina. Suomalaisena minun on vaikea ymmärtää, miksi osa-aikatyö on Keikon läheisille niin suuri (ja kielteinen) asia. Toisaalta osa-aikatyö on vain yksi tekijä muiden joukossa osoittamassa varsin universaalia ilmiötä: muiden kykenemättömyyttä hyväksyä henkilö, joka ei toimi odotusten mukaisesti.

Jotain häkellyttävää on siinä, miten Keiko yrittää lopulta toimia siten kuin ympäristö parhaaksi näkee. Absurdit ja jossain määrin koomisiksi kääntyvät tapahtumat saavat miettimään, missä määrin muiden toiveiden mukaan eläminen lopulta onnea tuokaan.

Muratan pienoisromaania mainostetaan adjektiivilla hauska. Itselleni ei jää tarinasta päällimmäisenä mieleen hauskuus vaan koen sen olevan ennemminkin surumielinen. Lähikaupan nainen nostaa kriittisesti esille tärkeää teemaa: minkälaista on elää, kun ei pysty täyttämään ympäristön odotuksia? Kohtuullisen pieni sivumäärä jättää jälkeensä runsaasti ajatuksia ja saa pohtimaan myös sitä, minkälaisia (kummallisia) odotuksia me asetamme omassa ympäristössämme muille.

Lähikaupan nainen on ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Kiehtova, kiinnostava ja sopivasti outo japanilaisromaani antaa ajattelemisen aihetta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muualla: Kirja vieköön!, Karlan kirjahyllyKirjahilla, Kahvikissan kirjahylly, Bibbidi Bobbidi Book, Luetut, lukemattomat, Kirjarouvan elämää ja Kirjaluotsi.

Helmet 2020: 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.

Kommentit

  1. Kiinnostava ja samalla outo kirja. Hienosti kiteytit: ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Tykkäsin kovasti kirjasta ja Keikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. Minäkin tästä pidin kovasti, vaikken sitä luvattua hauskuutta niin löytänytkään.

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Pistän lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy