Siirry pääsisältöön

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

"'Irasshaimase!'
Kohotin ääneni samalla tavalla kuin äsken, kumarsin ja otin korin vastaan.
Niin pääsin ensimmäistä kertaa osaksi maailmaa. Minä todellakin synnyin sinä päivänä uudelleen."
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Gummerus 2020
Alkuteos Konbini ningen
Suomentanut Raisa Porrasmaa
126 sivua

Lähikaupan naisen päähenkilö Keiko on 36-vuotias japanilaisnainen. Keikon elämä on ihan hyvällä mallilla: hänellä on oma koti ja osa-aikatyö tokiolaisessa lähikaupassa. Työnsä hän hoitaa hyvin, on hoitanut jo lähes kaksikymmentä vuotta.

Kaikki siis voisi olla suorastaan mainiosti. Ongelma vain on se, että Keiko ei sovi vallitsevaan käsitykseen siitä, miten ihmisen pitäisi elämäänsä elää. Osa-aikatyö tuntuu olevan japanilaisessa yhteiskunnassa kauhistus, jollei sille ole mitään kunnollista perustetta. Lisäksi Keiko on sinkku, eikä sekään oikein sovi lähes nelikymppisen naisen elämäntilanteeseen – ainakaan muiden mielestä.

Keikon tarina on hämmentävä. Naisessa on jotakin erikoista, etäännyttävääkin – esimerkiksi se, miten hän ajattelee sisarensa lapsesta, on jopa kauhistuttavaa. Toisaalta hän myös herättää myötätuntoa tavassaan olla ja elää. Noinkin voi ajatella ja suhtautua, huomaan usein kirjaa lukiessani miettiväni. Ehkä tarinan päähenkilö onkin sen vuoksi varsin raikas hahmo.

Lähikaupan nainen on vahvasti japanilaiseen kulttuuriin kytkeytyvä tarina. Suomalaisena minun on vaikea ymmärtää, miksi osa-aikatyö on Keikon läheisille niin suuri (ja kielteinen) asia. Toisaalta osa-aikatyö on vain yksi tekijä muiden joukossa osoittamassa varsin universaalia ilmiötä: muiden kykenemättömyyttä hyväksyä henkilö, joka ei toimi odotusten mukaisesti.

Jotain häkellyttävää on siinä, miten Keiko yrittää lopulta toimia siten kuin ympäristö parhaaksi näkee. Absurdit ja jossain määrin koomisiksi kääntyvät tapahtumat saavat miettimään, missä määrin muiden toiveiden mukaan eläminen lopulta onnea tuokaan.

Muratan pienoisromaania mainostetaan adjektiivilla hauska. Itselleni ei jää tarinasta päällimmäisenä mieleen hauskuus vaan koen sen olevan ennemminkin surumielinen. Lähikaupan nainen nostaa kriittisesti esille tärkeää teemaa: minkälaista on elää, kun ei pysty täyttämään ympäristön odotuksia? Kohtuullisen pieni sivumäärä jättää jälkeensä runsaasti ajatuksia ja saa pohtimaan myös sitä, minkälaisia (kummallisia) odotuksia me asetamme omassa ympäristössämme muille.

Lähikaupan nainen on ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Kiehtova, kiinnostava ja sopivasti outo japanilaisromaani antaa ajattelemisen aihetta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muualla: Kirja vieköön!, Karlan kirjahyllyKirjahilla, Kahvikissan kirjahylly, Bibbidi Bobbidi Book, Luetut, lukemattomat, Kirjarouvan elämää ja Kirjaluotsi.

Helmet 2020: 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.

Kommentit

  1. Kiinnostava ja samalla outo kirja. Hienosti kiteytit: ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Tykkäsin kovasti kirjasta ja Keikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. Minäkin tästä pidin kovasti, vaikken sitä luvattua hauskuutta niin löytänytkään.

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Pistän lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?