"'Irasshaimase!'
Kohotin ääneni samalla tavalla kuin äsken, kumarsin ja otin korin vastaan.
Niin pääsin ensimmäistä kertaa osaksi maailmaa. Minä todellakin synnyin sinä päivänä uudelleen."
Lähikaupan naisen päähenkilö Keiko on 36-vuotias japanilaisnainen. Keikon elämä on ihan hyvällä mallilla: hänellä on oma koti ja osa-aikatyö tokiolaisessa lähikaupassa. Työnsä hän hoitaa hyvin, on hoitanut jo lähes kaksikymmentä vuotta.
Kaikki siis voisi olla suorastaan mainiosti. Ongelma vain on se, että Keiko ei sovi vallitsevaan käsitykseen siitä, miten ihmisen pitäisi elämäänsä elää. Osa-aikatyö tuntuu olevan japanilaisessa yhteiskunnassa kauhistus, jollei sille ole mitään kunnollista perustetta. Lisäksi Keiko on sinkku, eikä sekään oikein sovi lähes nelikymppisen naisen elämäntilanteeseen – ainakaan muiden mielestä.
Keikon tarina on hämmentävä. Naisessa on jotakin erikoista, etäännyttävääkin – esimerkiksi se, miten hän ajattelee sisarensa lapsesta, on jopa kauhistuttavaa. Toisaalta hän myös herättää myötätuntoa tavassaan olla ja elää. Noinkin voi ajatella ja suhtautua, huomaan usein kirjaa lukiessani miettiväni. Ehkä tarinan päähenkilö onkin sen vuoksi varsin raikas hahmo.
Lähikaupan nainen on vahvasti japanilaiseen kulttuuriin kytkeytyvä tarina. Suomalaisena minun on vaikea ymmärtää, miksi osa-aikatyö on Keikon läheisille niin suuri (ja kielteinen) asia. Toisaalta osa-aikatyö on vain yksi tekijä muiden joukossa osoittamassa varsin universaalia ilmiötä: muiden kykenemättömyyttä hyväksyä henkilö, joka ei toimi odotusten mukaisesti.
Jotain häkellyttävää on siinä, miten Keiko yrittää lopulta toimia siten kuin ympäristö parhaaksi näkee. Absurdit ja jossain määrin koomisiksi kääntyvät tapahtumat saavat miettimään, missä määrin muiden toiveiden mukaan eläminen lopulta onnea tuokaan.
Muratan pienoisromaania mainostetaan adjektiivilla hauska. Itselleni ei jää tarinasta päällimmäisenä mieleen hauskuus vaan koen sen olevan ennemminkin surumielinen. Lähikaupan nainen nostaa kriittisesti esille tärkeää teemaa: minkälaista on elää, kun ei pysty täyttämään ympäristön odotuksia? Kohtuullisen pieni sivumäärä jättää jälkeensä runsaasti ajatuksia ja saa pohtimaan myös sitä, minkälaisia (kummallisia) odotuksia me asetamme omassa ympäristössämme muille.
Lähikaupan nainen on ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Kiehtova, kiinnostava ja sopivasti outo japanilaisromaani antaa ajattelemisen aihetta.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Muualla: Kirja vieköön!, Karlan kirjahylly, Kirjahilla, Kahvikissan kirjahylly, Bibbidi Bobbidi Book, Luetut, lukemattomat, Kirjarouvan elämää ja Kirjaluotsi.
Helmet 2020: 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.
Kohotin ääneni samalla tavalla kuin äsken, kumarsin ja otin korin vastaan.
Niin pääsin ensimmäistä kertaa osaksi maailmaa. Minä todellakin synnyin sinä päivänä uudelleen."
 |
| Sayaka Murata: Lähikaupan nainen Gummerus 2020 Alkuteos Konbini ningen Suomentanut Raisa Porrasmaa 126 sivua |
Lähikaupan naisen päähenkilö Keiko on 36-vuotias japanilaisnainen. Keikon elämä on ihan hyvällä mallilla: hänellä on oma koti ja osa-aikatyö tokiolaisessa lähikaupassa. Työnsä hän hoitaa hyvin, on hoitanut jo lähes kaksikymmentä vuotta.
Kaikki siis voisi olla suorastaan mainiosti. Ongelma vain on se, että Keiko ei sovi vallitsevaan käsitykseen siitä, miten ihmisen pitäisi elämäänsä elää. Osa-aikatyö tuntuu olevan japanilaisessa yhteiskunnassa kauhistus, jollei sille ole mitään kunnollista perustetta. Lisäksi Keiko on sinkku, eikä sekään oikein sovi lähes nelikymppisen naisen elämäntilanteeseen – ainakaan muiden mielestä.
Keikon tarina on hämmentävä. Naisessa on jotakin erikoista, etäännyttävääkin – esimerkiksi se, miten hän ajattelee sisarensa lapsesta, on jopa kauhistuttavaa. Toisaalta hän myös herättää myötätuntoa tavassaan olla ja elää. Noinkin voi ajatella ja suhtautua, huomaan usein kirjaa lukiessani miettiväni. Ehkä tarinan päähenkilö onkin sen vuoksi varsin raikas hahmo.
Lähikaupan nainen on vahvasti japanilaiseen kulttuuriin kytkeytyvä tarina. Suomalaisena minun on vaikea ymmärtää, miksi osa-aikatyö on Keikon läheisille niin suuri (ja kielteinen) asia. Toisaalta osa-aikatyö on vain yksi tekijä muiden joukossa osoittamassa varsin universaalia ilmiötä: muiden kykenemättömyyttä hyväksyä henkilö, joka ei toimi odotusten mukaisesti.
Jotain häkellyttävää on siinä, miten Keiko yrittää lopulta toimia siten kuin ympäristö parhaaksi näkee. Absurdit ja jossain määrin koomisiksi kääntyvät tapahtumat saavat miettimään, missä määrin muiden toiveiden mukaan eläminen lopulta onnea tuokaan.
Muratan pienoisromaania mainostetaan adjektiivilla hauska. Itselleni ei jää tarinasta päällimmäisenä mieleen hauskuus vaan koen sen olevan ennemminkin surumielinen. Lähikaupan nainen nostaa kriittisesti esille tärkeää teemaa: minkälaista on elää, kun ei pysty täyttämään ympäristön odotuksia? Kohtuullisen pieni sivumäärä jättää jälkeensä runsaasti ajatuksia ja saa pohtimaan myös sitä, minkälaisia (kummallisia) odotuksia me asetamme omassa ympäristössämme muille.
Lähikaupan nainen on ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Kiehtova, kiinnostava ja sopivasti outo japanilaisromaani antaa ajattelemisen aihetta.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Muualla: Kirja vieköön!, Karlan kirjahylly, Kirjahilla, Kahvikissan kirjahylly, Bibbidi Bobbidi Book, Luetut, lukemattomat, Kirjarouvan elämää ja Kirjaluotsi.
Helmet 2020: 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.
Kiinnostava ja samalla outo kirja. Hienosti kiteytit: ehyesti etenevä tarina, jonka voima on vähäeleisessä kritiikissä vallitsevia normeja kohtaan. Tykkäsin kovasti kirjasta ja Keikosta.
VastaaPoistaKiitos, Mai. Minäkin tästä pidin kovasti, vaikken sitä luvattua hauskuutta niin löytänytkään.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta! Pistän lukulistalle :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen tämä tosiaan on. :)
Poista