Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Aavekentät

Nyt kun hän tietää, hän on samaa mieltä Cloughin kanssa. Koko juttu alkaa vaikuttaa hämäräperäiseltä. Ensin Devil's Hollowista löydetään lentokone, jonka sisällä on väärä lentäjä. Sen jälkeen huomataan Blackstock Hallin lemmikkihautausmaalla paikka, josta on äskettäin selvästi kaivettu ylös jotakin – tai joku. Sitten hautajaisiin ilmestyy merkillinen mies, Cassandran kimppuun hyökätään, ja nyt Chaz Blackstockin sikatilalta löydetään ihmisluita. Liikaa Blackstockeihin liittyviä löytöjä, liikaa arvoituksia ja liikaa luita.


Elly Griffiths: Aavekentät
Tammi 2020
Alkuteos The Ghost Fields
Suomentanut Anna Kangasmaa
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 10 t 40 min
Ruth Galloway on täällä taas! Sarjan seitsemännessä osassa ollaan niin tutuissa marskimaisemissa ja päädytään tälläkin kertaa selvittämään epäselvää kuolemantapausta: sodanaikaisesta lentokoneen hylystä löytyy ruumis. Jotakin epäilyttävää tapauksessa on, sen arkeologi Ruth Galloway pian huomaa. Tästä seuraakin runsaasti käänteitä sisältävä tarina rikostutkinnasta. Rikoksen selvittelyyn kytkeytyy luontevasti Ruthin oma elämä, jossa mietittävää riittää siinäkin.

Aavekenttien keskiöön asettuu norfolkilainen Blackstockien kartano. Ruumiin löytyminen kietoutuu kartanoon monin tavoin, ja Blackstockien sukusalaisuudet eivät enää pysy pimennossa, kun Ruth ja poliisivoimat alkavat tutkia tapahtumia, jotka ulottuvat vuosikymmenten taakse, toisen maailmansodan aikoihin. Sarjan entisistä osista tutulla viehättävällä tavalla norfolkilainen maisema on olennainen osa tarinaa, kuten on tietenkin myös Ruthin ja komisario Harry Nelsonin suhde. Mitä heille kuuluukaan nyt?

Ruth Galloway -sarjan ystäville tämäkin dekkari tarjoaa viehättävää ja sympaattista tunnelmaa, joka on aiemmista osista tuttu. Jossain määrin tarinan loppupuolella alkoi tuntua siltä, että samankaltaisia käänteitä on tarjoiltu aiemminkin. Mutta toisaalta kiehtova jännite Ruthin ja Nelsonin välillä saa uusia piirteitä, kun kuvioon palaa edellisosasta tuttu amerikkalaismies ja muutakin säpinää ilmaantuu. Niinpä ei voi väittää, että tässä vanhoja ideoita kierrätettäisiin uudelleen: sarja kyllä saa uusia elementtejä edetessään ja taas saa innolla jäädä odottamaan seuraavaa osaa. Siniviittainen nainen ilmestyy syyskuussa, joten hirvittävän kauan ei onneksi tarvitse odotella.

Aavekentistä kirjoittavat myös MarikaOksa ja Mai.

Helmet 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.

Kommentit

  1. Kiitos :) Ruth on mainio päähenkilö. Vaikka tilanteet olivat vakavia, minua meinasi naurattaa monessa kohdin. Varsinkin, kun Ruth oli karkaamassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth on tosiaan mainio! Ihan vain hänen takiaan sarjan parissa jatkaa mielellään, mutta on siellä kyllä muitakin mainioita henkilöitä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…