Siirry pääsisältöön

Philip Teir: Neitsytpolku

Pari viikkoa myöhemmin Richard pyysi Paulaa lounaalle. Hän oli istunut tietokoneen ääressä koko aamupäivän miettimässä lähettäisikö kutsun vai ei. Se olisi sysäys eteenpäin, askel tuntemattomaan. Ei siksi, että hän kutsui naisen lounaalle – hän kävi usein lounaalla tai kahvilla naisten kanssa – vaan siksi, ettei voinut lakata ajattelemasta Paulaa. Töissä hänen oli vaikea keskittyä, hän tuijotti kattoon ja yritti uskotella itselleen projisoivansa Paulaan jotain mitä ei ollut muualla kuin hänen omassa mielessään. Eihän hän edes tuntenut Paulaa. Mutta viimein hän päätteli ettei pieni ihastuminen ehkä sittenkään ollut mikään huono juttu. Hän ajatteli, että parhaassa tapauksessa se voisi vapauttaa energiaa ja luovuutta.

Philip Teir: Neitsytpolku
Otava 2020
Alkuteos Jungfrustigen 2020
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta
kesto 5 t 25 min

Philip Teirin Neitsytpolku on kustantajan (Otava) mukaan "viisas ja haikeanhauska romaani muuttuvasta perhe-elämästä ja siitä, kuinka vaikeaa on asua saman katon alla". Suhtaudun romaaniin ennakkoluuloisesti, koska hauskaksi mainostetut romaanit usein antavat minun lopulta ymmärtää, että huumorintajuni on kuolintoreissaan tai vähintäänkin huumorintajuni ei ole ihan sillä tasolla kuin yleisesti ottaen ehkä pitäisi. No, uutinen ei liene se, että en löytänyt Neitsytpolusta haikeanhauskuutta sen kummemmin kuin hauskuuttakaan. Mitä sitten löysin?

Lähtöasetelma on se, että romaanin päähenkilö Richard elää kohtuullisen tasaiseksi muuttuneessa avioliitossa Sonjan kanssa. Pariskunta on ajautunut jossain määrin etäälle toisistaan, ja kun Richard tapaa pikkujouluissa Paulan, jotain muuttuu. Vaikka Richard yrittää panostaa perhe-elämään, johtaa yksi asia toiseen ja ennen pitkää mies on salasuhteessa Paulan kanssa.

Autofiktiosta tai jostain sentapaisesta on nyt kysymys. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että Neitsytpolun taustalla on kirjailijan omia kokemuksia rakastumisesta ja sitä seuranneesta avioerosta. Vaikkei yhteys tiedossa ollutkaan ennen kuin aloin romaania äänikirjana kuunnella, jollain tapaa ajauduin kuunnellessani ajattelemaan päähenkilönä itse kirjailijaa, pohdin yhteyksiä todellisuuteen.

Kerronta on toteavaa, ikään kuin kertoja katsoisi itseään etäältä. Tähän asetelmaan sopii mainiosti se, että kertoja on ulkopuolinen. Toisaalta tulee tunne, että henkilöt eivät tule kovin liki vaan jäävät etäälle. Alkuun se vaivaa: tulee tunne, että en kosketu vaan katson tapahtumia kuin ikkunalasin takaa.

Mutta sitten kuitenkin huomaan ajautuvani pohtimaan, miten vakuuttavaa tarinankerronta on. Vähän väljähtynyt avioliitto, kiinnostava uusi nainen, tunteiden tunnustelu, sitten uuden elämänvaiheen alku. Varsinkin siinä, millä tavalla tuota uutta elämänvaihetta kuvataan, on jotain hyvin kiinnostavaa ja tunnistettavaa. Rosoja ei liiaksi tasoitella vaan arjen vaikutus aikuisten ihmisten rakkauteen tuodaan esille siten kuin voi hyvin kuvitellakin tapahtuvan.

Vaikka Neitsytpolussa kuvataan elämä isoja käänteitä ja rakastumista, ei mitään valtavaa tunteiden leiskuntaa ole luvassa. Vähäeleisyys ja toteavuus etäännyttävät mutta samalla arkisuudessa on jotain kovin kiehtovaa.

Romaanista muualla: Kirsin Book Club, LukulaiffiiTuijata. Kulttuuripohdintoja, Anun ihmeelliset matkat ja Kirja vieköön!

Helmet-haasteessa Neitsytpolku asettuu kohtaan 3: Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Kommentit

  1. Luettuani Teirin haastattelun HS:ssä odotin enemmän tunnetta ja romantiikkaa. Uusperhekuvion alun vaikeudet oli kyllä todentuntuisesti kuvattu, mutta en oikein lämmennyt tälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin vähäeleistä kerronta on, ja jonkin aikaa se kyllä hämmensi: tarina ei varsinaisesti vienyt mukanaan. Mutta kyllä tässä kiinnostavia elementtejä on.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. En ole tätä lukenut, mutta kehuja kirja on saanut monissa blogeissa eli taidanpa hankkia kesälukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odottelenkin, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää. Moni on kehunut mutta on myös hieman varauksellista suhtautumista näkyvissä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on