"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin." (Novellista Sielunpesä)
 |
| Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja (WSOY 2016) 107 sivua (e-kirja) |
On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien isoisä, joka palaa kipeisiin menneisyyden muistoihin ja toteaa yrittäneensä suojella nuorempaa poikaa, jonka otti veljekseen. Aina ei vain kyennyt.
Kokoelman niminovellissa näyttäytyy takapiru, joka saa novellin päähenkilön tekemään jotain, mikä saattaa olla uran kannalta kohtalokasta. "Takana kuiskiva piru" istuttaa mieleen väärän ajatuksen, ja seuraukset ovat moninaiset. Kokoelman nimi kuitenkin on kuvaava, sillä niminovelli ei suinkaan ole ainoa, jossa joku kuiskii.
Ajatuksiaan kirjailijalle syöttää tuntematon kirjeiden lähettäjä, joka sekoittaa ajatukset ja antaa tehtäviä, joiden merkitys on kirjeiden vastaanottajalle hämärä. Joka tapauksessa kirjailija alkaa lopulta odottaa kirjeitä, niistä muodostuu hänelle jännittävä leikki. Novellissa kuvataan kiehtovasti sitä, miten erilaiset käsitykset kohtaavat ja millaisista asioista kirjailija ammentaa.
Mitään tällaista ei olisi syntynyt ilman kirjeen odottamisen piinaa ja annetun sanan laukaisemaa vapautusta, hän tunnusti itselleen kun kello löi neljää aamuyöllä. Hän tarvitsi taikasanoja. Tarvitsi noita salaperäisiä kipinöitä, jotka leimahtivat tuleen hänen mielessään.Novelleissa vaihtelee se, kuka on kenenkin takapiru, mutta yhteistä novelleille on se, että kaikkiin vaikuttaa joku tai jokin. Voiko kukaan olla olematta vaikutuksille altis? Millaisin motiivein toisiin pyritään vaikuttamaan? Sitä ajautuu pohtimaan esimerkiksi Jumalan sirpin kohdalla, kun yrityslainan toistuva epääminen ajaa minäkertojan työskentelemään "Herran käsikassarana".
Maritta Lintunen kirjoittaa sujuvasti, joten novelleja on ilo lukea. Tarinat imaisevat helposti mukaansa, eikä aina uuteen tarinaan uppoutuminen tunnu lainkaan vaikealta. Jokainen novelli on omanlaisensa, henkilöineen, kaikkineen. Takapiru innostaa pohtimaan ihmiskuviaan pidempäänkin kuin vain sen aikaa, mitä kokoelman lukeminen vie. Lintunen ei sorru musta-valkoisuuteen eikä itsestäänselvyyksiin vaan antaa lukijalle ajattelemista. Mainio novellikokoelma!
Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kirjavinkit.
Novellihaasteeseen saan tästä kymmenen novellia lisää.
Hei täällähän on ihan eri näköistä kuin ennen. Tosi raikas ja kiva ilme.
VastaaPoistaMulla taitaa olla tämä Lintusen kokoelma just lainassa, joten luin tekstisi vain kursorisesti. Olen lukenut pari novellia häneltä aiemmin toisesta kokoelmasta (Mozartin hiukset) ja ne oli kyllä huippuja. Tekstisi lopun perusteella tämänkin myötä on hyvää odotettavissa.
Kiitos, Omppu! Mozartin hiukset on minullakin luettuna, ja siitä kyllä pidin. Kiinnostuneena odotan, mitä ajatuksia Takapiru sinussa herättää.
PoistaLintunen on minullakin lukulistalla, ja viimeksi olen tainnut lukea tuon Ompun mainitseman Mozartin hiukset. Lintunen on kiinnostava kotimainen tekijä.
VastaaPoistaLintunen tosiaan on kiinnostava. Tämän kokoelman novelleissa oli paljon mielenkiintoista pohdittavaa.
Poista