Siirry pääsisältöön

Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

"Supikoira oli taas pihassa. Tavallisesti se norkoili puiden alla tai leikkimökin takana. Ja kun Johannes ilmestyi paikalle, se juoksi innostuksissaan soikeaa ympyrää. Arvi olisi halunnut sanoa, että se oli oikeastaan aika hienoa eikä ainakaan hänellä ollut mitään supikoiraa vastaan. Aura oli toista mieltä."
Riina Paasonen:
Kaikki minkä menetimme
(Minerva 2017)
261 sivua
Kaikki minkä menetimme on kertomus suomalaisesta perheestä, jossa kaikki ei ole aivan kohdallaan. Siitä lukija pääsee perille varsin pian, ja kun lukeminen jatkuu, syvenee käsitys perheen omalaatuisuudesta.

Merkittävä liikkeellepaneva tapahtuma on se, kun Johannes, perheenisä, ajaa supikoiran ylitse. Paitsi että tapahtumaa seuraa leskeksi jääneestä supikoirasta huolehtimista, myös perheen sisäiset haasteet tulevat entistä paremmin näkyviin. Perheen poika Arvi ei suostu liikkumaan kotoa enää mihinkään, tytär Aura tarkastelee ympäristöään kriittisen viiltävästi ja vaimo Orvokki lähtee. Samalla Johanneksen äiti Tuovi puuttuu poikansa elämään turhan tunkeilevasti.

Riina Paasosen esikoisromaani on kustantajan mukaan "tragikoominen", ja siinä on vaaransa. Se, minkä lukija kokee koomiseksi, ei aina ole samaa kuin se, minkä kirjailija kokee koomiseksi. Tämän kirjan kohdalla ongelmaksi koitui se, etten oikein tavoittanut tarinan huumoria. Joillekin kohtauksille ja sananvaihdoille hymähdin, mutta enemmän oli tilanteita, jotka koin vaivaannuttaviksi, jopa iljettäviksi. Tuntuu, että loppupuolella löysin huumorin yhteistä säveltä hieman alkua paremmin, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisuus taipuu mielestäni selkeästi enemmän tragedian kuin komedian suuntaan.

Tarina ei kuitenkaan jää yhdentekeväksi vaan saa pohtimaan esimerkiksi ihmissuhteita kuten myös ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Koira Pyhä-Henki jää kakkoseksi, kun taloon muuttaa supikoira. Miksi villieläimestä tulee Johannekselle niin tärkeä? Mitä perheessä on tapahtunut, kun asiat tuntuvat olevan niin solmussa? Mikä on lopun merkitys? On hyvä, että romaaniin on rohjettu jättää aukkoja sen sijaan, että kaikki olisi selitetty auki.

Riina Paasonen kirjoittaa taitavasti. Erityisesti dialogi on sujuvaa, ja pidin myös siitä, että henkilöhahmot ovat kukin omanlaisiaan, toisistaan erottuvia. Loppua kohden tarina kiihtyy melko absurdiin vauhtiin, mutta lopun lempeys tasapainottaa kokonaisuutta sopivasti.

"Lajissaan loistava esikoinen", sanoo Leena Lumi. Krista kiittelee hienoa dialogia.

Helmet 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.

Kommentit

  1. Minua tosiaan viehätti tämä dialogi joka oli onneksi vahvassa roolissa kirjassa. Ja se loppu, huh mitä vauhtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dialogi tosiaan on onnistunutta, ja sille nostan hattua. Ei ole helppoa luoda luontevia keskusteluja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on