Siirry pääsisältöön

Kristiina Vuori: Neidonpaula

"Me olimme tottuneet siihen, että jaoimme kaiken. Niin lelut, vaatteet kuin einestäessä leivänkin. Miksi emme sitten jakaisi myös tulevaisuuttamme, elämäämme?"
Kristiina Vuori:
Neidonpaula (2015)
Äänikirja 2016
Lukija Kirsti Valve
Kesto 20h 31min
Kristiina Vuoren Neidonpaula kilahti puhelimeeni Elisa Kirjan tarjousmyynnin myötä. Vaikkei historiallinen viihde varsinaisesti ominta aluettani olekaan, päätin ostaa kirjan, joka sisältää kiinnostavia elementtejä, kuten kaksossiskokset ja heidän verenperintönsä, joka ei ole aivan tavanomaisin.

Truda ja Brita ovat Ilveksen tietäjäsuvun jälkeläiset, jotka kantavat mukanaan suvun lahjaa ja taakkaa. Brita on parantaja, joka iloitsee lahjastaan, mutta Truda kammoksuu taakkaansa, sisällään asuvaa kissapetoa. Ihmekös tuo, kun ympäristö ei ole kovin suopea erilaisuudelle: luostariympäristössä Naantalissa eletään tiukan ohjesäännön mukaan eikä veljeilyä muiden kuin kristittyjen voimien kanssa katsota hyvällä. Edes tyttöjen isä ei hyväksy luonnonvoimia, eikä äiti pian enää ole paikalla neuvomassa, kuinka salaperäisen perinnön kanssa toimia.
Puristan silmäni tiukkaakin tiukemmin kiinni ja yritän hillitä uudelleen nousevaa pahoinvointia. Minä olen suden kutsuja. Olen äitini tytär, niin hyvässä kuin pahassa, ja eritoten juuri siinä pahassa.
Vuodet vievät Trudan ja Britan luostariympäristöön, missä vastaan tulee nuori Lukas, maalarikisälli. Hän aiheuttaa tietynlaista jännitettä identtisten kaksosten välille, sillä molempia kiinnostaa ruotsalainen komistus. Truda, joka tarinaa kertoo, tosin on kihlattu jo toisen kanssa, ja Britaa puolestaan odottaa osa Kristuksen morsiamena.

Eräiden sattumusten myötä kolmikon tiet erkanevat, niin myös Trudan ja Britan. Truda suuntaa meren ylitse Ruotsin puolelle ja joutuu monin tavoin taistelemaan tunteidensa ja sisäisen voimansa kanssa. Tilannetta ei suinkaan helpota sulhanen, Jeppe, joka on valmis pitämään kiinni kihlatustaan, vaikkei tätä puhtoisista puhtoisimmaksi enää voi kutsua.

Neidonpaula on taattua historiallista viihdettä, jota sävyttävät mystiset voimat. Ajankuva on taiten luotu, kieltä myöten, ja genrensä edustajana romaani on eittämättä onnistunut.

Minun vain on myönnettävä, että historiallinen viihde ei tämänkään kirjan jälkeen kuulu suosikkeihini. Rakkauden perään huokailu ja tunneasioiden vatvominen eivät oikein jaksa herättää innostusta, varsinkaan kun asioiden liikkeellepanevana voimana on - mikäs muu kuin - rakkaus. Toki historiallinen miljöö on tarinassa mainio lisä, mutta henkilöt eivät juuri onnistuneet herättämään minussa sympatiaa, eivät myöskään kielteisiä tunteita, joten suuremmin en jaksa innostua siitäkään, mitä heille tapahtuu.

Tähdennän kuitenkin, että tällä kertaa vika on eniten lukijassa. Olen varma, että historiallisen, romanttisen viihteen ystäville Neidonpaula on antoisa ja viihdyttävä kokemus. Sen osoittavat esimerkiksi seuraavat ilahtuneet arviot:
Kirsin kirjanurkka, Kirjahilla, Kirjanainen ja  Kirjasähkökäyrä.
Hieman varautuneemmin romaanin on suhtauduttu ainakin Vinttikamarissa.

Helmet 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Kommentit

  1. Minä olen Kristiina Vuoren kirjojen fanittaja ja lukenut kaikki hänen kirjansa, nyt odotan uusinta Filippaa. Kaari Utriota luin nuorempana ja yhden kirjan blogiaikana. Kristiina Vuori ja Milja Kaunisto täyttivät aukon, samoin Jyrki Heino historiallisilla dekkareilla. Kiitos linkittämisestä Jonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet fani. :) Olen tosiaan vakuuttunut, että ihailijakuntaa Vuoren kirjoilla riittää. Minä luin nuorena paljonkin Kaari Utriota, mutta sittemmin lukumakuni on tainnut muuttua aika lailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…