Siirry pääsisältöön

Minä, Ozzy

"Useammin kuin kerran olen heilunut samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen aineiden vaikutuksen alaisena. Sanotaan vaikka niin, että en todellakaan ole mikään kävelevä tietosanakirja. Lukemanne kirja on koottu niistä sirpaleista, jotka hyytelöksi muuttuneet aivoni suostuivat luovuttamaan, kun yritin hahmotella elämäntarinaani. Jotain jäi käteen, mutta paljon unohtui."
Chris Ayres ja Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy
(Like 2010)
Alkuteos I am Ozzy 2009
Suomentanut Ilkka Salmenpohja
Äänikirjan kesto 14h 39min.
Lukija Petri Hanttu.
Ozzy Osbourne ei varsinaisesti kuuluu idoleihini. Ensimmäisenä miehestä tulee mieleen mustiin pukeutunut pimeänpuoleinen tyyppi, jonka musiikkikaan ei varsinaisesti säväytä ja joka kuulemma puri lepakon kaulan poikki joskus keikallaan. Toiseksi mieleen tulee haparoiden kulkeva kumarainen kaveri, joka hokee sanaa fuck.

Silti tartuin Elisa Kirjan tarjoukseen ja latasin puhelimeeni äänikirjaversion teoksesta Minä, Ozzy. Kirjan tekijöiksi on merkitty Chris Ayres ja Ozzy Osbourne. Sitä, missä määrin kirjan on kirjoittanut Ayres, ei ole minulla tietoa, mutta sujuvasanaista kerrontaa teos sisällään pitää - ja siitä kallistun kiittelemään erityisesti Ayresia. Kertomus uskomattomasta elämästä on pakattu hyvään pakettiin, ja kirjaa kuunteli kyllä mielellään. Petri Hanttu lukee Osbournen edesottamuksista mainiolla otteella.

Minä, Ozzy on kronologisesti etenevä kertomus siitä, miten arasta ja pelokkaasta pikkupojasta kasvoi rock-tähti, jota pimeyden ruhtinaaksikin on tituleerattu. Se on myös kertomus siitä, miten lukihäiriöisestä köyhän perheen kasvatista tulee rikas ja kansainvälinen tähti. Lisäksi se on kertomus perheestä, rakkaudesta, odotuksista, toiveista, pettymyksistä - melko tavallisesta elämästä siis, vaikka loppujen lopuksi Osbournen elämässä on hyvin vähän mitään tavallista.

Se, että Ozzy Osbourne on ylipäätään hengissä, on pienoinen ihme - yksi epätavallisuus muiden joukossa. Moni tavallinen tallaaja olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan, jos sisuksiin olisi vedetty huumeita ja muita päihteitä Osbournen malliin. Rockatessa roiskuu, ja erikoista on sekin, miten tarinan päätähti selviää hengissä muistakin koettelemuksista, kuten lentokoneen törmäämisestä ja mönkijäturmasta.

Ozzy Osbourne on kirjan perusteella elänyt hyvin epätavallista elämää. Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti. Vuosikymmenten huume- ja päihdeongelman tiedostaminen raitistumisineen antanee toivoa monille muillekin, joskaan kovin moni ei ihan samanlaiseen päihderupeamaan toivottavasti päädy ennen päätöstä lopettaa itsensä rääkkääminen väärinkäytöllä.

Kuten jo aiemmin totesin, Minä, Ozzy on sujuvasanainen teos. Kerronta on lennokasta ja hersyvää, ja esimerkiksi huumeisiin liittyvät kiertoilmaukset naurattivat, vaikka vakavasta asiasta onkin kysymys.
Ryntäsin katsomaan, pihisikö äijässä henki. Huusin Thelmalle:
"Mitä helvettiä sun päässä liikkuu? Pastori vaihtaa kohta hiippakuntaa! Mähän sanoin että siihen kakkuun ei saa koskea. Ukko pisteli poskeensa sellaisen määrän afgaanilaattaa, että sillä tainnuttaisi norsunkin!"
Toisaalta esimerkiksi rehellisen syyllisyydentuntoinen kuvaus oman pojan isäkaipuusta myös itketti. Vaikka tuhlailevainen ja huumehuuruinen elämäntapa on etäinen, on tarinassa tarttumapintaakin. Elämäkerta tarjoaa viihdyttävän kurkistuksen elämään, joka on ollut vuosikymmeniä mediassa esillä tavalla ja toisella. Se, mikä on totta ja mikä ei, taitaa lopulta olla aika epäolennaista. Kirjansa alussa Osbourne toteaakin, että muut saattavat muistaa kirjassa kuvatut tapaukset toisin. Olkoot siis niin.

Viime kuukausina Ozzyn toinen vaimo, Sharon Osbourne, on ollut tavallista enemmän esillä suomalaismediassa, luotsasihan hän suomalaista Saara Aaltoa eteenpäin Britannian X-Factorissa. Vaikka suhteen alku oli myrskyisä ja vaikea, tuo Osbourne useaan kertaan esille sen, että vaimo on hänen paras ystävänsä. Siksipä osallistun tällä teoksella BFF-lukuhaasteeseen.

Teoksesta toisaalla: Kirjavinkit, Villasukka kirjahyllyssä ja Pihin naisen elämää.

Kommentit

  1. Kirjaston työntekijä suositteli aikoinaan juuri tätä Osbournen elämäkertaa. Monet kyseisestä herrasta kirjoitetut kirjat kun on kuulemma koottu ilman päähenkilön minkäänlaista osallisuutta. Ayresin osuudesta huolimatta tämä teos tuntuukin aidolta. Ja ihan samaa mieltä kerronnan lennokkuudesta ja hersyvyydestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä aitouden tuntu välittyi, vaikka meno aika hulvatonta ja uskomatonta välillä onkin. :)

      Poista
  2. Luin viime vuonna ja olipahan melkoinen lukukokemus. Uskomatonta! Todella hauska paketti sinänsä negatiivisesta aiheesta (huumeiden käyttö). "Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti." Totta puhut! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: hauskuutta riittää vaikka aihe sinänsä naurata. Nauratti se, miten koomisesti kirjassa kuvataan tilanteita, jotka olivat usein kaistapäisiä.

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssä, saisikohan joskus luettuakin. :D Ostin siis kirjan erään kaverini suosituksesta: hän sanoi, että se on tosi hauska. Minähän olin suuri Ozzy-fani lapsena ja edelleen pidän hänen biiseistään ja niitä joskus kuuntelen. En yleensä jaksa muusikoiden elämäkertoja lukea, mutta tämä on poikkeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvänen aika, jos fani olet ollut, pitää sinun tämä ilman muuta lukea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on