Siirry pääsisältöön

Minä, Ozzy

"Useammin kuin kerran olen heilunut samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen aineiden vaikutuksen alaisena. Sanotaan vaikka niin, että en todellakaan ole mikään kävelevä tietosanakirja. Lukemanne kirja on koottu niistä sirpaleista, jotka hyytelöksi muuttuneet aivoni suostuivat luovuttamaan, kun yritin hahmotella elämäntarinaani. Jotain jäi käteen, mutta paljon unohtui."
Chris Ayres ja Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy
(Like 2010)
Alkuteos I am Ozzy 2009
Suomentanut Ilkka Salmenpohja
Äänikirjan kesto 14h 39min.
Lukija Petri Hanttu.
Ozzy Osbourne ei varsinaisesti kuuluu idoleihini. Ensimmäisenä miehestä tulee mieleen mustiin pukeutunut pimeänpuoleinen tyyppi, jonka musiikkikaan ei varsinaisesti säväytä ja joka kuulemma puri lepakon kaulan poikki joskus keikallaan. Toiseksi mieleen tulee haparoiden kulkeva kumarainen kaveri, joka hokee sanaa fuck.

Silti tartuin Elisa Kirjan tarjoukseen ja latasin puhelimeeni äänikirjaversion teoksesta Minä, Ozzy. Kirjan tekijöiksi on merkitty Chris Ayres ja Ozzy Osbourne. Sitä, missä määrin kirjan on kirjoittanut Ayres, ei ole minulla tietoa, mutta sujuvasanaista kerrontaa teos sisällään pitää - ja siitä kallistun kiittelemään erityisesti Ayresia. Kertomus uskomattomasta elämästä on pakattu hyvään pakettiin, ja kirjaa kuunteli kyllä mielellään. Petri Hanttu lukee Osbournen edesottamuksista mainiolla otteella.

Minä, Ozzy on kronologisesti etenevä kertomus siitä, miten arasta ja pelokkaasta pikkupojasta kasvoi rock-tähti, jota pimeyden ruhtinaaksikin on tituleerattu. Se on myös kertomus siitä, miten lukihäiriöisestä köyhän perheen kasvatista tulee rikas ja kansainvälinen tähti. Lisäksi se on kertomus perheestä, rakkaudesta, odotuksista, toiveista, pettymyksistä - melko tavallisesta elämästä siis, vaikka loppujen lopuksi Osbournen elämässä on hyvin vähän mitään tavallista.

Se, että Ozzy Osbourne on ylipäätään hengissä, on pienoinen ihme - yksi epätavallisuus muiden joukossa. Moni tavallinen tallaaja olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan, jos sisuksiin olisi vedetty huumeita ja muita päihteitä Osbournen malliin. Rockatessa roiskuu, ja erikoista on sekin, miten tarinan päätähti selviää hengissä muistakin koettelemuksista, kuten lentokoneen törmäämisestä ja mönkijäturmasta.

Ozzy Osbourne on kirjan perusteella elänyt hyvin epätavallista elämää. Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti. Vuosikymmenten huume- ja päihdeongelman tiedostaminen raitistumisineen antanee toivoa monille muillekin, joskaan kovin moni ei ihan samanlaiseen päihderupeamaan toivottavasti päädy ennen päätöstä lopettaa itsensä rääkkääminen väärinkäytöllä.

Kuten jo aiemmin totesin, Minä, Ozzy on sujuvasanainen teos. Kerronta on lennokasta ja hersyvää, ja esimerkiksi huumeisiin liittyvät kiertoilmaukset naurattivat, vaikka vakavasta asiasta onkin kysymys.
Ryntäsin katsomaan, pihisikö äijässä henki. Huusin Thelmalle:
"Mitä helvettiä sun päässä liikkuu? Pastori vaihtaa kohta hiippakuntaa! Mähän sanoin että siihen kakkuun ei saa koskea. Ukko pisteli poskeensa sellaisen määrän afgaanilaattaa, että sillä tainnuttaisi norsunkin!"
Toisaalta esimerkiksi rehellisen syyllisyydentuntoinen kuvaus oman pojan isäkaipuusta myös itketti. Vaikka tuhlailevainen ja huumehuuruinen elämäntapa on etäinen, on tarinassa tarttumapintaakin. Elämäkerta tarjoaa viihdyttävän kurkistuksen elämään, joka on ollut vuosikymmeniä mediassa esillä tavalla ja toisella. Se, mikä on totta ja mikä ei, taitaa lopulta olla aika epäolennaista. Kirjansa alussa Osbourne toteaakin, että muut saattavat muistaa kirjassa kuvatut tapaukset toisin. Olkoot siis niin.

Viime kuukausina Ozzyn toinen vaimo, Sharon Osbourne, on ollut tavallista enemmän esillä suomalaismediassa, luotsasihan hän suomalaista Saara Aaltoa eteenpäin Britannian X-Factorissa. Vaikka suhteen alku oli myrskyisä ja vaikea, tuo Osbourne useaan kertaan esille sen, että vaimo on hänen paras ystävänsä. Siksipä osallistun tällä teoksella BFF-lukuhaasteeseen.

Teoksesta toisaalla: Kirjavinkit, Villasukka kirjahyllyssä ja Pihin naisen elämää.

Kommentit

  1. Kirjaston työntekijä suositteli aikoinaan juuri tätä Osbournen elämäkertaa. Monet kyseisestä herrasta kirjoitetut kirjat kun on kuulemma koottu ilman päähenkilön minkäänlaista osallisuutta. Ayresin osuudesta huolimatta tämä teos tuntuukin aidolta. Ja ihan samaa mieltä kerronnan lennokkuudesta ja hersyvyydestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä aitouden tuntu välittyi, vaikka meno aika hulvatonta ja uskomatonta välillä onkin. :)

      Poista
  2. Luin viime vuonna ja olipahan melkoinen lukukokemus. Uskomatonta! Todella hauska paketti sinänsä negatiivisesta aiheesta (huumeiden käyttö). "Ehkä silti koskettavinta tarinassa on se, miten Osbourne kuvaa tavallisia asioita, epäonnistumisiaan ja arkisia ilojaan, varsin aidon tuntuisesti." Totta puhut! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: hauskuutta riittää vaikka aihe sinänsä naurata. Nauratti se, miten koomisesti kirjassa kuvataan tilanteita, jotka olivat usein kaistapäisiä.

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssä, saisikohan joskus luettuakin. :D Ostin siis kirjan erään kaverini suosituksesta: hän sanoi, että se on tosi hauska. Minähän olin suuri Ozzy-fani lapsena ja edelleen pidän hänen biiseistään ja niitä joskus kuuntelen. En yleensä jaksa muusikoiden elämäkertoja lukea, mutta tämä on poikkeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvänen aika, jos fani olet ollut, pitää sinun tämä ilman muuta lukea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El