Siirry pääsisältöön

Minna Rytisalo: Lempi

"Sinä et olisi koskaan jättänyt lastasi etkä minua. Sellainen sinä et ole. Et voi olla. Ethän, Lempi."
Minna Rytisalo: Lempi
(Gummerus 2016)
234 sivua
Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi oli viime kesän todellinen kirjatapaus varsinkin, kun Hesarikin äityi teosta vuolaasti kehumaan. Kiittäviä arvioita on vilissyt siellä, täällä, ja kun niin käy, nousevat minun kohdallani niin odotukset kuin myös nurinkurisesti kirjaan tarttumisen kynnys aika korkealle - nimimerkillä Neljäntienristeys oli pitkään lukematta.

Lempiin kuitenkin päätin tarttua, jotta tietäisin, mistä tässä kohinassa oikein on kysymys. Kirjastosta kirja saapui kahden viikon pikalainana, joka sekin innoitti avaamaan romaanin kannet saman tien.

Pienen haasteen lukemiselle asetti todella se, että odotukset olivat jo asettuneet kovin korkealle. Vaikka varoin etukäteen arvioiden tarkkaa lukemista, en onnistunut asettumaan sellaiseen kuplaan, että olisin voinut aloittaa lukemisen täysin puhtaalta pöydältä. Sen verran esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on kirjaa kehuttu. Toki hyvä niin: hienoa, että kotimainen romaani saa niin runsaasti hehkutusta osakseen. Mutta sitten se varjopuoli: kun odotukset ovat (epärealistisen?) korkealla, pitäisi kirjan kyetä taikatemppuihin. Niinpä alkuun ihmettelinkin, mitä oikein on hehkutettu, varsinkin kun Viljamin ääni ei oikein onnistunut minuun vetoamaan. 

Niin, tarinaahan kerrotaan kolmen henkilön kautta: Viljami, Elli ja Sisko ovat kaikki kytköksissä Lempiin, josta ja jolle he puhuvat. Kun päästään Ellin näkökulmaan, on kiihkeässä äänessä jotain pinnan alle piilotettua, ja se houkuttaa. Viljamin kaipuun ja ihailun jälkeen Ellin raivo tuo tarinaan rosoa.
Totta kai minä sinut tiesin, kauppiaan leuhkan ylioppilastyttären. Ja senkin tiesin, miten siskoosi oli niitä saksalaisten morsiamia, kaikkihan siitä puhuivat. Mutta että päätit tulla Viljamille! Pienen tilan nuoreksiemännäksi, sinä joka olit tottunut istumaan koulun penkillä sääret silkkisukin verhottuna, hakemaan isäsi kaupasta sokeria, jos mieli teki. Mitä oikein kuvittelit?
Kolmantena kuultava Siskon ääni on oiva päätös ja loppuyhteenveto tarinalle. Siskon kautta avautuu laajempi kuva, sillä hän - vaikka sisko onkin - katsoo asioita sopivasti etäämmältä, myös ajallisesti. Itse asiassa Siskon tarina on niin kiehtova, että sille olisin suonut enemmänkin tilaa. Sisko on myös henkilönä moniulotteisempi kuin edelliset äänet.

Niinhän siinä kävi, että kun pääsin tarinaan sisälle ja odotukseni muuttuivat realistisemmiksi, alkoi tarina vetää. Minna Rytisalo kirjoittaa ehyesti ja tasapainoisesti. Lempin kuvaaminen kolmen henkilön kautta on kiinnostava ratkaisu, jos toki varsinkin Viljami ja Elli ovat melko lailla yhden tunteen henkilöitä. Näkökulmat kuitenkin todentavat sen, miten eri tavoin sama ihminen voidaan nähdä.
Sinä olet aina ollut minun mukanani, Lempi.

Helmet 2017 -haasteessa kirja sopii mainiosti kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja. Kovin monessa blogissa Lempiä on vuolaasti ylistetty, ja voittihan kirja juuri Blogistanian Finlandiankin

Kommentit

  1. Ostin kirjan itselleni, koska kirjaston jonot eivät lyhentyneet. Nyt pitäisi keksiä jostakin lukuaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollutkaan tajunnut, että sinä et ole tätä vielä lukenut. Tuntuu, että "kaikki" ovat Lempiin tutustuneet. :)

      Poista
  2. Ihan en Viljamin kerronnassa vielä mäkään täysin päässyt sisään, mutta jatko parani ja oli oikein mielenkiintoinen tuo miten Lempi esiteltiin kolmen eri henkilön kautta, mutta ei oman äänensä. Pidin :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tosiaan tuo Siskon osuus oli parasta antia. :) Kelpo esikoisteos tämä Lempi.

      Poista
  3. Luin tämän alkusyksystä, en tarkkaan muista, mutta mukanaan vei - sekä tarina että kieli. Blogistania Finlandiansa ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitto olikin varsin selvä, ja muutoinkin Lempiä on hienosti eri palkintojen ehdokasasetteluissa huomioitu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El