Siirry pääsisältöön

Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

"Supikoira oli taas pihassa. Tavallisesti se norkoili puiden alla tai leikkimökin takana. Ja kun Johannes ilmestyi paikalle, se juoksi innostuksissaan soikeaa ympyrää. Arvi olisi halunnut sanoa, että se oli oikeastaan aika hienoa eikä ainakaan hänellä ollut mitään supikoiraa vastaan. Aura oli toista mieltä."
Riina Paasonen:
Kaikki minkä menetimme
(Minerva 2017)
261 sivua
Kaikki minkä menetimme on kertomus suomalaisesta perheestä, jossa kaikki ei ole aivan kohdallaan. Siitä lukija pääsee perille varsin pian, ja kun lukeminen jatkuu, syvenee käsitys perheen omalaatuisuudesta.

Merkittävä liikkeellepaneva tapahtuma on se, kun Johannes, perheenisä, ajaa supikoiran ylitse. Paitsi että tapahtumaa seuraa leskeksi jääneestä supikoirasta huolehtimista, myös perheen sisäiset haasteet tulevat entistä paremmin näkyviin. Perheen poika Arvi ei suostu liikkumaan kotoa enää mihinkään, tytär Aura tarkastelee ympäristöään kriittisen viiltävästi ja vaimo Orvokki lähtee. Samalla Johanneksen äiti Tuovi puuttuu poikansa elämään turhan tunkeilevasti.

Riina Paasosen esikoisromaani on kustantajan mukaan "tragikoominen", ja siinä on vaaransa. Se, minkä lukija kokee koomiseksi, ei aina ole samaa kuin se, minkä kirjailija kokee koomiseksi. Tämän kirjan kohdalla ongelmaksi koitui se, etten oikein tavoittanut tarinan huumoria. Joillekin kohtauksille ja sananvaihdoille hymähdin, mutta enemmän oli tilanteita, jotka koin vaivaannuttaviksi, jopa iljettäviksi. Tuntuu, että loppupuolella löysin huumorin yhteistä säveltä hieman alkua paremmin, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisuus taipuu mielestäni selkeästi enemmän tragedian kuin komedian suuntaan.

Tarina ei kuitenkaan jää yhdentekeväksi vaan saa pohtimaan esimerkiksi ihmissuhteita kuten myös ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Koira Pyhä-Henki jää kakkoseksi, kun taloon muuttaa supikoira. Miksi villieläimestä tulee Johannekselle niin tärkeä? Mitä perheessä on tapahtunut, kun asiat tuntuvat olevan niin solmussa? Mikä on lopun merkitys? On hyvä, että romaaniin on rohjettu jättää aukkoja sen sijaan, että kaikki olisi selitetty auki.

Riina Paasonen kirjoittaa taitavasti. Erityisesti dialogi on sujuvaa, ja pidin myös siitä, että henkilöhahmot ovat kukin omanlaisiaan, toisistaan erottuvia. Loppua kohden tarina kiihtyy melko absurdiin vauhtiin, mutta lopun lempeys tasapainottaa kokonaisuutta sopivasti.

"Lajissaan loistava esikoinen", sanoo Leena Lumi. Krista kiittelee hienoa dialogia.

Helmet 2017: 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.

Kommentit

  1. Minua tosiaan viehätti tämä dialogi joka oli onneksi vahvassa roolissa kirjassa. Ja se loppu, huh mitä vauhtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dialogi tosiaan on onnistunutta, ja sille nostan hattua. Ei ole helppoa luoda luontevia keskusteluja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok