Siirry pääsisältöön

Kristiina Vuori: Neidonpaula

"Me olimme tottuneet siihen, että jaoimme kaiken. Niin lelut, vaatteet kuin einestäessä leivänkin. Miksi emme sitten jakaisi myös tulevaisuuttamme, elämäämme?"
Kristiina Vuori:
Neidonpaula (2015)
Äänikirja 2016
Lukija Kirsti Valve
Kesto 20h 31min
Kristiina Vuoren Neidonpaula kilahti puhelimeeni Elisa Kirjan tarjousmyynnin myötä. Vaikkei historiallinen viihde varsinaisesti ominta aluettani olekaan, päätin ostaa kirjan, joka sisältää kiinnostavia elementtejä, kuten kaksossiskokset ja heidän verenperintönsä, joka ei ole aivan tavanomaisin.

Truda ja Brita ovat Ilveksen tietäjäsuvun jälkeläiset, jotka kantavat mukanaan suvun lahjaa ja taakkaa. Brita on parantaja, joka iloitsee lahjastaan, mutta Truda kammoksuu taakkaansa, sisällään asuvaa kissapetoa. Ihmekös tuo, kun ympäristö ei ole kovin suopea erilaisuudelle: luostariympäristössä Naantalissa eletään tiukan ohjesäännön mukaan eikä veljeilyä muiden kuin kristittyjen voimien kanssa katsota hyvällä. Edes tyttöjen isä ei hyväksy luonnonvoimia, eikä äiti pian enää ole paikalla neuvomassa, kuinka salaperäisen perinnön kanssa toimia.
Puristan silmäni tiukkaakin tiukemmin kiinni ja yritän hillitä uudelleen nousevaa pahoinvointia. Minä olen suden kutsuja. Olen äitini tytär, niin hyvässä kuin pahassa, ja eritoten juuri siinä pahassa.
Vuodet vievät Trudan ja Britan luostariympäristöön, missä vastaan tulee nuori Lukas, maalarikisälli. Hän aiheuttaa tietynlaista jännitettä identtisten kaksosten välille, sillä molempia kiinnostaa ruotsalainen komistus. Truda, joka tarinaa kertoo, tosin on kihlattu jo toisen kanssa, ja Britaa puolestaan odottaa osa Kristuksen morsiamena.

Eräiden sattumusten myötä kolmikon tiet erkanevat, niin myös Trudan ja Britan. Truda suuntaa meren ylitse Ruotsin puolelle ja joutuu monin tavoin taistelemaan tunteidensa ja sisäisen voimansa kanssa. Tilannetta ei suinkaan helpota sulhanen, Jeppe, joka on valmis pitämään kiinni kihlatustaan, vaikkei tätä puhtoisista puhtoisimmaksi enää voi kutsua.

Neidonpaula on taattua historiallista viihdettä, jota sävyttävät mystiset voimat. Ajankuva on taiten luotu, kieltä myöten, ja genrensä edustajana romaani on eittämättä onnistunut.

Minun vain on myönnettävä, että historiallinen viihde ei tämänkään kirjan jälkeen kuulu suosikkeihini. Rakkauden perään huokailu ja tunneasioiden vatvominen eivät oikein jaksa herättää innostusta, varsinkaan kun asioiden liikkeellepanevana voimana on - mikäs muu kuin - rakkaus. Toki historiallinen miljöö on tarinassa mainio lisä, mutta henkilöt eivät juuri onnistuneet herättämään minussa sympatiaa, eivät myöskään kielteisiä tunteita, joten suuremmin en jaksa innostua siitäkään, mitä heille tapahtuu.

Tähdennän kuitenkin, että tällä kertaa vika on eniten lukijassa. Olen varma, että historiallisen, romanttisen viihteen ystäville Neidonpaula on antoisa ja viihdyttävä kokemus. Sen osoittavat esimerkiksi seuraavat ilahtuneet arviot:
Kirsin kirjanurkka, Kirjahilla, Kirjanainen ja  Kirjasähkökäyrä.
Hieman varautuneemmin romaanin on suhtauduttu ainakin Vinttikamarissa.

Helmet 2017: 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Kommentit

  1. Minä olen Kristiina Vuoren kirjojen fanittaja ja lukenut kaikki hänen kirjansa, nyt odotan uusinta Filippaa. Kaari Utriota luin nuorempana ja yhden kirjan blogiaikana. Kristiina Vuori ja Milja Kaunisto täyttivät aukon, samoin Jyrki Heino historiallisilla dekkareilla. Kiitos linkittämisestä Jonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet fani. :) Olen tosiaan vakuuttunut, että ihailijakuntaa Vuoren kirjoilla riittää. Minä luin nuorena paljonkin Kaari Utriota, mutta sittemmin lukumakuni on tainnut muuttua aika lailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok