Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Korppinaiset

"Naakat olivat vallanneet talon. Niitä pursusi oviaukosta pelkkinä siipinä ja kiiltävinä sulkina. Huusin kauhusta ja nostin kädet kasvojeni eteen. Lintuja vain tuli ja tuli, kun ne lensivät kohti ulkoilmaa. Kuin talo olisi ollut täynnä naakkoja, valtava lintusäiliö, josta niitä nyt purkautui paineella."

Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like 2016)
281 sivua
Tiina Raevaaran Korppinaiset on jatkoa Yö ei saa tulla -romaanille, jossa tutustuttiin niin Johannekseen kuin hänen rakastettuunsa Aaloon. Kun edellinen romaani kytkeytyi Nukkumatti-tarinaan, on Korppinaisten innoittajana Edgar Allan Poen runo Korppi. Intertekstuaalisuus toimii hyvin; se antaa lukijalle oivalluksia ja innoittaa.

Tarinan minäkertoja on Johannes, joka kaipaa Aaloa, nuoruudenrakastettuaan. Aalon piti olla kuollut, niin Johannekselle uskoteltiin, mutta hän onkin elossa. Nyt Johannes odottaa Aaloa uuteen kotiinsa, isovanhemmiltaan jääneeseen vanhaan taloon. Viimein nainen saapuukin, mutta erilaisena kuin mitä Johannes odotti.

Vanha sukutalo kantaa sisällään menneisyyttä, ja pitkä muisti tuntuu olevan myös linnuilla, joita parveilee talon ympärillä. Paluu lapsuudenmaisemiin saa Johanneksen selvittämään isänsä kuolemaa, johon tuntuu liittyvän jotain outoa. Päivämäärät eivät täsmää, kuolinsyystäkin on erilaisia versioita. Miten isän kohtaloon liittyy isoisän johtama sairaala, joka nykyään raunioina?

Entä Aalo sitten? Häntä saapuu hoitamaan sairaanhoitaja isoisän ja isän ajoilta. Eeva Hiltunen ei juuri potilaansa viereltä poistu, ja hänessä on jotain pelottavaa. Viimein selviääkin, että hänellä on hallussaan outoja voimia, jotka sekoittavat elämän ja kuoleman rajan.

Elämä ja kuolema, niistä Korppinaisissa paljolti on kysymys. Tarinan myötä ajautuu pohtimaan, mihin kaikkeen elämän säilyttämiseksi voi saati saa ryhtyä. Mikä on ihmisen vallassa, mikä ei?

Tiina Raevaara on mestari luomaan mystistä tunnelmaa. Yö ei saa tulla jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ja saman tekee Korppinaiset - hyvällä tavalla siis. On kuin lukijana katsoisi tapahtumia hieman sumean lasin takaa: aivan varma ei voi olla, mitä tarinassa tapahtuu. Silti selityksiä tulee riittävän paljon. Symboliikka on vahvaa, ja siinäkin riittää mietittävää.

Käsittääkseni nämä intertekstuaaliset, mystiset romaanit ovat saamassa jatkoa. Odotan innolla.

Romaanista muualla: Kirjan vuoksi, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjavinkit.

Helmet 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Korppinaiset avaa osallistumiseni Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingoon.

Kommentit

  1. Voi himputti, kun mulla meni Korppinaisten ilmestyminen ihan ohi. Kyllä minä haluan jossain vaiheessa tavata Johanneksen uudestaan. Viime kohtaaminen oli aikamoisen ihmeellinen syystä jos toisestakin.

    Onneksi on blogit, että pysyy edes vähän selvillä kaikesta uudesta mielenkiintoisesta. Tarkoitatko Jonna, että Raevaara on kirjoittamssa jatkoa myös tälle? Wau, jos niin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan blogit ovat olemassa, jäisi muuten moni kiinnostava kohtaaminen väliin.
      Jostakin olen ymmärtänyt, että jotain jatkoa Yölle ja Korppinaisille olisi tulossa. Nyt en kylläkään löydä tietoa mistään ja mietin, olenko nähnyt unta...

      Poista
  2. Yö ei saa tulla jätti hyvän lukufiiliksen. Minulle tarinan jatkuminen oli mieluinen yllätys. Pidän Raevaaran luomasta tunnelmasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok