"Naakat olivat vallanneet talon. Niitä pursusi oviaukosta pelkkinä siipinä ja kiiltävinä sulkina. Huusin kauhusta ja nostin kädet kasvojeni eteen. Lintuja vain tuli ja tuli, kun ne lensivät kohti ulkoilmaa. Kuin talo olisi ollut täynnä naakkoja, valtava lintusäiliö, josta niitä nyt purkautui paineella."
Tiina Raevaaran Korppinaiset on jatkoa Yö ei saa tulla -romaanille, jossa tutustuttiin niin Johannekseen kuin hänen rakastettuunsa Aaloon. Kun edellinen romaani kytkeytyi Nukkumatti-tarinaan, on Korppinaisten innoittajana Edgar Allan Poen runo Korppi. Intertekstuaalisuus toimii hyvin; se antaa lukijalle oivalluksia ja innoittaa.
Tarinan minäkertoja on Johannes, joka kaipaa Aaloa, nuoruudenrakastettuaan. Aalon piti olla kuollut, niin Johannekselle uskoteltiin, mutta hän onkin elossa. Nyt Johannes odottaa Aaloa uuteen kotiinsa, isovanhemmiltaan jääneeseen vanhaan taloon. Viimein nainen saapuukin, mutta erilaisena kuin mitä Johannes odotti.
Vanha sukutalo kantaa sisällään menneisyyttä, ja pitkä muisti tuntuu olevan myös linnuilla, joita parveilee talon ympärillä. Paluu lapsuudenmaisemiin saa Johanneksen selvittämään isänsä kuolemaa, johon tuntuu liittyvän jotain outoa. Päivämäärät eivät täsmää, kuolinsyystäkin on erilaisia versioita. Miten isän kohtaloon liittyy isoisän johtama sairaala, joka nykyään raunioina?
Entä Aalo sitten? Häntä saapuu hoitamaan sairaanhoitaja isoisän ja isän ajoilta. Eeva Hiltunen ei juuri potilaansa viereltä poistu, ja hänessä on jotain pelottavaa. Viimein selviääkin, että hänellä on hallussaan outoja voimia, jotka sekoittavat elämän ja kuoleman rajan.
Elämä ja kuolema, niistä Korppinaisissa paljolti on kysymys. Tarinan myötä ajautuu pohtimaan, mihin kaikkeen elämän säilyttämiseksi voi saati saa ryhtyä. Mikä on ihmisen vallassa, mikä ei?
Tiina Raevaara on mestari luomaan mystistä tunnelmaa. Yö ei saa tulla jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ja saman tekee Korppinaiset - hyvällä tavalla siis. On kuin lukijana katsoisi tapahtumia hieman sumean lasin takaa: aivan varma ei voi olla, mitä tarinassa tapahtuu. Silti selityksiä tulee riittävän paljon. Symboliikka on vahvaa, ja siinäkin riittää mietittävää.
Käsittääkseni nämä intertekstuaaliset, mystiset romaanit ovat saamassa jatkoa. Odotan innolla.
Romaanista muualla: Kirjan vuoksi, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjavinkit.
Helmet 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Korppinaiset avaa osallistumiseni Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingoon.
 |
| Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like 2016) 281 sivua |
Tarinan minäkertoja on Johannes, joka kaipaa Aaloa, nuoruudenrakastettuaan. Aalon piti olla kuollut, niin Johannekselle uskoteltiin, mutta hän onkin elossa. Nyt Johannes odottaa Aaloa uuteen kotiinsa, isovanhemmiltaan jääneeseen vanhaan taloon. Viimein nainen saapuukin, mutta erilaisena kuin mitä Johannes odotti.
Vanha sukutalo kantaa sisällään menneisyyttä, ja pitkä muisti tuntuu olevan myös linnuilla, joita parveilee talon ympärillä. Paluu lapsuudenmaisemiin saa Johanneksen selvittämään isänsä kuolemaa, johon tuntuu liittyvän jotain outoa. Päivämäärät eivät täsmää, kuolinsyystäkin on erilaisia versioita. Miten isän kohtaloon liittyy isoisän johtama sairaala, joka nykyään raunioina?
Entä Aalo sitten? Häntä saapuu hoitamaan sairaanhoitaja isoisän ja isän ajoilta. Eeva Hiltunen ei juuri potilaansa viereltä poistu, ja hänessä on jotain pelottavaa. Viimein selviääkin, että hänellä on hallussaan outoja voimia, jotka sekoittavat elämän ja kuoleman rajan.
Elämä ja kuolema, niistä Korppinaisissa paljolti on kysymys. Tarinan myötä ajautuu pohtimaan, mihin kaikkeen elämän säilyttämiseksi voi saati saa ryhtyä. Mikä on ihmisen vallassa, mikä ei?
Tiina Raevaara on mestari luomaan mystistä tunnelmaa. Yö ei saa tulla jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ja saman tekee Korppinaiset - hyvällä tavalla siis. On kuin lukijana katsoisi tapahtumia hieman sumean lasin takaa: aivan varma ei voi olla, mitä tarinassa tapahtuu. Silti selityksiä tulee riittävän paljon. Symboliikka on vahvaa, ja siinäkin riittää mietittävää.
Käsittääkseni nämä intertekstuaaliset, mystiset romaanit ovat saamassa jatkoa. Odotan innolla.
Romaanista muualla: Kirjan vuoksi, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu Lukija, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjavinkit.
Helmet 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Korppinaiset avaa osallistumiseni Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingoon.
Voi himputti, kun mulla meni Korppinaisten ilmestyminen ihan ohi. Kyllä minä haluan jossain vaiheessa tavata Johanneksen uudestaan. Viime kohtaaminen oli aikamoisen ihmeellinen syystä jos toisestakin.
VastaaPoistaOnneksi on blogit, että pysyy edes vähän selvillä kaikesta uudesta mielenkiintoisesta. Tarkoitatko Jonna, että Raevaara on kirjoittamssa jatkoa myös tälle? Wau, jos niin on.
Onneksi tosiaan blogit ovat olemassa, jäisi muuten moni kiinnostava kohtaaminen väliin.
PoistaJostakin olen ymmärtänyt, että jotain jatkoa Yölle ja Korppinaisille olisi tulossa. Nyt en kylläkään löydä tietoa mistään ja mietin, olenko nähnyt unta...
Yö ei saa tulla jätti hyvän lukufiiliksen. Minulle tarinan jatkuminen oli mieluinen yllätys. Pidän Raevaaran luomasta tunnelmasta.
VastaaPoistaTunnelman luojana Raevaara on kyllä huippu.
Poista