Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

"Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäinen harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut. Oli kuin jonkin ilkeän taian vaikutuksesta toisen ilo tai suru edellyttäisi toisen päinvastaista tunnetta."
Elena Ferrante:
Loistava ystäväni
(WSOY 2016)
Alkuteos L'amica geniale 2011
Suomentanut Helinä Kangas
364 sivua
Loistava ystäväni on kirja, jonka ympärillä on kohistu jo ennen kirjan suomentamista hyvän aikaa. Kirjailija on verhoutunut salaperäisyyden verhoon, eikä hänen henkilöllisyydestään ole varmaa tietoa. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirjailija haluaa suojella teoksiaan ja nostaa ne huomion keskipisteeksi.

Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta (eli Lilasta). Näkökulma on Elenan, ja tarina alkaa, kun hän jo kypsään ikään ehtineenä saa kuulla Lilan kadonneen. Lilan Rino-pojalta tullut puhelu vie lukijan Elenan mukana vuosikymmenten takaiseen Napoliin, Lenún ja Lilan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Tyttöjen lapsuutta ei voi väittää kauniiksi ja kullanhohtoiseksi, päinvastoin. Toisaalta se oli elämää, jota elettiin miettimättä, oliko se epätavallista vai ei.
En ikävöi lapsuuttamme, se oli täynnä väkivaltaa. Tapahtui kaikenlaista, kotona ja kodin ulkopuolella, joka päivä, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että elämämme olisi ollut erityisen kauheaa.
Asiat, joita länsimaalainen pitää itsestäänselvyyksinä, ovat menneisyyden Italiassa kaikkea muuta. Elena joutuu taistelemaan oikeudestaan koulunkäyntiin, Lila häviää saman taistelun, vaikka kaiken järjen mukaan hänen kuuluisi opiskella. Maailma on miesten, jotka sanovat viimeisen sanan, ja väkivalta koston kierteineen on arkipäivää.

Valokeilassa on kuitenkin Lilan ja Lenún välinen ystävyys. Ei sekään ole kaunista ja kullanhohtoista vaan paikoin hyvinkin raadollista. Vertailu on väistämätöntä ja vertailukohtia riittää.
Tekisikö hän aina kaiken, mitä minun oli tarkoitus tehdä, minua ennen ja minua paremmin? Pakeniko hän minua, kun seurasin häntä, mutta pysytteli kannoillani mennäkseen edelleni?
Tyttöjen välinen ystävyys on tempoilevaa, välillä he ovat hyvinkin läheisiä ja välillä loitolla toisistaan. Jossain määrin he ovat hyvin erilaisia ja heidän tiensä vievät jo nuoruusvuosina vahvasti eri suuntiin. Toisaalta heillä on yhteisiä unelmia, niin kuin eräs haave, johon liittyy Pikku naisia, ja vaikka unelmat vuosien mittaan muuttuvat, pohjavire niissä taitaa säilyä.

Elena Ferranten kohdalla mietin samaa kuin aiemmin ainakin Silvia Avallonen ja Niccolò Ammanitin kohdalla: miten nämä italialaiset kirjojaan oikein luovat? Lukemissani italialaisromaaneissa on vahvaa elämänmakua sekä suolan että sokerin kera. Tarinat, niin kuin tämä Loistava ystäväni, ovat runsaita mutta eivät täyteen ahdettuja, ja mukanaan ne lukijansa vievät. Ferrante herättää taidolla eloon menneisyyden Italiaa ja kuvaa henkilöitään eloisasti, vaikka kirjan kieli ei sinänsä ole mitenkään erityistä. Odotukseni eivät täysin toteutuneet, mutta: Loistava ystäväni loppuu tavalla, joka saa totisesti odottamaan neliosaisen romaanisarjan toista osaa.

Romaanista muissa blogeissa: Leena LumiKirsin Book Club, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Yökyöpeli hapankorppu lukeeLukutoukan kulttuuriblogi ja Lukuisa.

Helmet 2016 -haaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja.

Kommentit

  1. Sama juttu. Odotukset ei täysin toteutuneet minullakaan. Odotan kuitenkin jatkolta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa miettiä jo nyt, mihin suuntaan tarina mahtaa jatkua.

      Poista
  2. Vaikka Omppu ärsyyntyy tästä niin toteanpa, että erittäin tasokas lukuromaani:) Ja odotan jatkoa innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä minustakin voi tasokkaana lukuromaanina pitää. :)

      Poista
  3. Minullekaan tämä ei ollut täyden kympin romaani, mutta odotan seuraavia osia todella kovasti! Olen kuullut, että sarja vain paranee edetessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on semmoinen kutina, että tulevilla osilla on paljon mahdollisuuksia. Kiva kuulla, että parempaa on luvassa.

      Poista
  4. Kyllä tästä sellainen olo on, että haluaisin kovasti lukea, niin paljon kirja on nostanut pöhinää. En ole kovin paljon italialaista kirjallisuutta lukenut, joten siksikin tämä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kiehtovaa tässä on, uskallan suositella.

      Poista
  5. En uskaltanut lukea kuin loppukommentit, sillä olen kovasti odottanut tätä kirjaa. Ja tarkoitus olisi käydä ostamassa tämä omaksi. Täysteilausta ei näköjään tullut, joten uskallan pitää omat odotukseni korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täysteilausta, ei todellakaan. :) Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja vastinetta odotuksillesi.

      Poista
  6. Minulla on lukupinossani sekä tämä että Keskivaikea vuosi! Palaan kommentoimaan heti kun olen lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sain blogattua tästä. Minulle tämä kirja oli kyllä odotusten veroinen: vahvatunnelmainen, suolaa ja sokeria, kuten sanot. Jään odottamaan jatkoa.

      Poista
    2. Täytyypä tulla vierailemaan blogissasi. Minulle käy usein niin, että etukäteen kuulemani hehkutukset nostavat odotukset turhan korkealle - olisikin parempi lukea kirjoja tietämättä niiden suosiosta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No, näinhän se menee: kaikki eivät innostu, eikä onneksi tarvitsekaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on