Siirry pääsisältöön

Vesa Haapala: Karhunkivi

"Muistan tarinan, jossa me molemmat olimme, olit silloin kuuden ja seitsemän, tämä oli meidän seikkailumme. Pari kolme vuotta sen jälkeen aloit vihata minua, vähitellen yhä enemmän, en tiedä vieläkään miksi, se tuli kuin vuosituhantinen vaisto mutta vuosia liian aikaisin."

Vesa Haapala: Karhunkivi
(Otava 2016)
178 sivua (e-kirja)
Vesa Haapalan esikoisromaani Karhunkivi on tässä ajassa elävä tarina eräästä perheestä ja sen kipupisteistä. Keskiöön asettuvat perheenisä Lasse ja hänen poikansa Lauri, heidän lähellään arkea elävät Laurin pikkusiskot Lumi ja Aino sekä perheenäiti Tiia.

Isän ja Laurin suhde on kompleksinen. Pojalla on vaikeita käytöshäiriöitä, ja turhautumistaan hän purkaa erityisesti isäänsä. Isä puolestaan yrittää olla vastuullinen vanhempi, joka säilyttää malttinsa, vaikka poika syytää päälle viiltäviä solvauksia. Aina malttia ei ole riittävästi, ja Lassesta muodostuukin kuva vanhempana, joka yrittää parhaansa mutta on inhimillinen.

Hengähdyspaikkana Lassen elämässä toimii Karhunkivi, mökkitontti, jossa saa puuhata ja lepuuttaa hermoja arjen kiireen ja päivien painavien vaatimusten keskellä. Kotona aamut alkavat raskaina, ja usein ensimmäinen ajatus on, miten uudesta päivästä selviää. Lauri aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, joita isä selvittää tämän tästä. Ja silti lapset ovat suurinta, mitä on:
Kun olit lapsi, kaikki oli helpompaa. Lapsen voi nostaa syliin ja ottaa mukaansa, vaikka se potkii. Sen, jonka on nainut, voi jättää. Lasta ei koskaan.
Yksityisen, intiimin perhe-elämän rinnalle asettuu yhteiskunta. Tiia työskentelee koulussa, jossa hän kohtaa erilaisia perheitä. Eevan tarina hyödyttömine lastensuojeluilmoituksineen asettuu vastakkain Lassen perheen kanssa: on perheitä, joissa ei välitetä, ja on perheitä, joissa välitetään, mutta sekään ei aina riitä.

Yhteiskunnan säästöjen osuminen kipeästi perheisiin kuvataan ajatuksia herättäen. Onko oikein, että lapsi lääkitään lähes tajuttomaksi vain siksi, että terapiaa ei ole säästösyistä tarjolla? Perheiden taistelu kunnallispoliittisia päätöksiä vastaan näyttäytyy hyödyttömänä, vahvemmalla on enemmän valtaa.

Omassa työssään kirjastossa Lasse puolestaan kohtaa yhteiskunnan muuttumisen, kun kirjastostakin pitäisi luoda näyttämö, joka viihdyttää, on "ihmisläheinen ja toiminnallinen".

Karhunkivi on tummasävyinen kertomus eräästä perheestä, jota isommat tuulet heittelevät. Tarinassa on synkkyyttä ja toivottomuutta mutta hyvin paljon inhimillisyyttä ja tavallista elämää. Vesa Haapala kirjoittaa lyyrisesti ja luo uskottavan kuvan arjesta nyky-Suomessa.
Sahaan oksia ja laulan aina väliin, itse tekemiäni tai vanhoja lauluja, ruumis saa kiinni jonkin rytmin. Kun käsi hakkaa, alkaa rinta ja kurkku hyräillä ja lopulta koko ruumis ja muistan kuikan, kuin vesilintu lahdessa, täällä se on juuri kuikka, joka sukeltaa kauan, ja kun ääni kohoaa, on se arkaainen, niin kuin rytmini on yksitoikkoinen työlaulu.
Karhunkivestä ovat kirjoittaneet myös Kaisa Reetta ja Liisu.

Helmet 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ja kirjoituksesi jälkeen vielä enemmän. Kysymyksenasettelut, joita nostat esiin ovat kompleksisia ja tärkeitä. Kiinnostaa tosin myös sitä kautta, että Haapala on väitellyt Södergranista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuota Södergran-yhteyttä en tiennytkään. Kiinnostavaa!

      Poista
  2. Haapala osaa kirjoittaa. Minuun tämä kirja kolahti niin että aion seurata Haapalan tutantoa vastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdolliset postauksesi osuvat silmiini, kiinnostaa lukea ajatuksiasi.

      Poista
  3. Hei,

    ja kiitos hyvästä arviosta ja kommenteista! Jos ette pelkää tutustua runouteen, niin voin suositella teoksiani Vantaa, Termini ja Kuka ampui Ötzin? Varsinkin Termini voi kolahtaa: se on oikeastaan runoromaani, jossa on naisen ja miehen näkökulma ja eri lajien tekstejä päiväkirjasta mitallisiin runoihin. Samalla syntyy kertova kokonaisuus.

    Ötzi on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta muuttaa varmasti käsityksen siitä mitä runous on.

    Toki kirjoitan lisää proosaa, mutta noin odotellessa suosittelen noita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kiinnostavista vinkeistä! Karhunkivi osui käsiini aika sattumalta, kun etsin kirjaston e-kirjavalikoimasta luettavaa. Tämä sattuma näköjään poikii lisää potentiaalista luettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on