Siirry pääsisältöön

Terhi Rannela: Frau

"Patsaat vartioivat taloa niin kuin ennenkin, vaikka mitään muuta vartioitavaa ei enää ole kuin muistot. Ehkä juuri ne ovatkin pahimpia. Aika on nakertanut villisian ja karhun melkein tunnistamattomiksi, mutta minusta ne ovat yhä kammottavia."
Terhi Rannela: Frau
(Karisto 2016)
232 sivua
Terhi Rannela jatkaa uutuusromaanillaan historiallisen romaanin parissa vakuuttavasti ja vaikuttaen. Punaisten kyynelten talo oli syvästi vaikuttava ja mieleenjäävä kuvaus kaukaisesta Kambodžasta, Frau puolestaan sijoittuu lähemmäs, Saksaan.

Romaanin päähenkilö on Lina Heydrich, SS-kenraali Reinhard Heydrichin leski. 1980-luvulla hän kaipaa yhä miestään, joka on ollut poissa jo kauan, ja saa vieraakseen kirjailijan, Erich Richterin, joka vaatii palaamaan menneisyyteen, 1940-luvulle. Menneisyydessä on asioita, jotka Lina näkee omalla tavallaan, ja asioita, joista hän mieluummin vaikenisi.

1940-luku on tunnetusti vaikeaa aikaa Saksassa, ja Lina on paitsi aikansa, myös kotiseutunsa tuotos. Hän on kotoisin kauniilta, paratiisimaiselta Fehmarnin saarelta, jossa muukalaisvihamielisyys kukoistaa. Lina onkin jo aikuisuuden kynnyksellä "fanaattinen kansallisosialisti ja antisemiitti", joka "saattoi samoilla käsillä hellästi vaalia kukkasiaan ja allekirjoittaa tuntemattomien kuolemantuomioita".

Lina Heydrich ei ole mitenkään viehättävä ihminen, mutta kiinnostava hän on. Hän toimii miehisessä yhteiskunnassa puolisonsa taustavoimana ja vahvana vaikuttajana. Nykyaikana(kin) on ajankohtaista pohtia, miten ihmisestä kasvaa jyrkkä vallan rakastaja, joka kykenee sekä luomaan että tuhoamaan elämää. Lina ei mieti, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Sen sijaan hän näkee mielellään itsensä uhrina, joka on kokenut kovia. Terhi Rannela on rakentanut Linan ristiriitaisen henkilökuvan taitavasti: suru läheisten kohtalosta asettuu räikeään kontrastiin vahvan tuhovimman kanssa, jonka tiellä muut ihmiset eivät ole mitään. 

Kontrastia vahvaan tarinaan tuovat myös muut henkilöhahmot. Kuinka tavallinen ihminen - tai pieni tyttö, kuten Marta - kokee elämän epävarmuuden samaan aikaan, kun natsikenraalin rouva häärää kartanossaan ja vaalii ruusujaan? Millaisten kostotoimenpiteiden kohteeksi voi joutua melkein kuka tahansa siinä vaiheessa, kun natsikenraali yritetään tappaa? Mitä on elää tavallista arkea pelon ilmapiirissä?

Frau on vaikuttava kuvaus eräästä naisesta maailmanhistorian kauheimpana aikana ja sen jälkeen. Romaani ei kuitenkaan jää vain Linan elämäntarinaksi: minä näen kertomuksen myös eräänlaisena tutkielmana ei vain Linasta vaan ylipäätään ihmisestä, joka voisi kuitenkin valita toisin - ehkä. Onneksi on niin, että Linan käsityksen ihmisestä ja hänen valinnoistaan voi kyseenalaistaa. 

Frausta ovat kirjoittaneet myös ainakin MarikaOksa, ElinaSusa, Leena LumiKatja, bleue, Evaria ja Krista. Kirjailija puhuu teoksestaan Aamun kirjassa ja teoksen syntyprosessista kertovan työpäiväkirjan voi ladata luettavaksi kirjailijan kotisivulta.

Helmet 2016 -listalle nostan Fraun kohtaan 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. En ole lukenut tuota Punaisten kyynelten taloa, kun olen hieman vierastanut sen aihetta. Mutta tämä Frau oli niin hyvä, että ehkä minun kannattaisi voittaa epäluulot ja kokeilla tuota kyynelkirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten kyynelten talo on rankka, Fraukin on mutta erilainen. Molemmat ovat hyviä, minun mielestäni.

      Poista
  2. Kiinnostaa! Molemmat kirjat kiinnostavat todella. Siitä asti kun luin natsinaisia tutkineen Wendy Lowerin tietokirjan Hitlerin raivottaret olen odottanut juuri tällaista fiktiivistä kirjaa aiheesta.
    Pitää painaa mieleen nuo sinun linkkisi. Ne kiinnostavat enemmän sitten kun olen lukenut kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit Hitlerin raivottarista, joskus ajattelin että se pitää lukea, mutta olen ehtinyt kirjan painaa mieleni taka-alalle.

      Poista
  3. Frau on kyllä mieleenjäävä kirja. Kiinnostava, hurjakin aihe. Punaisten kyynelten talo on minulla vielä lukematta, mutta ostin kirjan Jyväskylän messuilta ja aion lukea vielä tänä keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla pääseväni lukemaan ajatuksiasi Punaisten kyynelten talosta. Tarina jäi voimakkaasti mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on