Siirry pääsisältöön

Terhi Rannela: Frau

"Patsaat vartioivat taloa niin kuin ennenkin, vaikka mitään muuta vartioitavaa ei enää ole kuin muistot. Ehkä juuri ne ovatkin pahimpia. Aika on nakertanut villisian ja karhun melkein tunnistamattomiksi, mutta minusta ne ovat yhä kammottavia."
Terhi Rannela: Frau
(Karisto 2016)
232 sivua
Terhi Rannela jatkaa uutuusromaanillaan historiallisen romaanin parissa vakuuttavasti ja vaikuttaen. Punaisten kyynelten talo oli syvästi vaikuttava ja mieleenjäävä kuvaus kaukaisesta Kambodžasta, Frau puolestaan sijoittuu lähemmäs, Saksaan.

Romaanin päähenkilö on Lina Heydrich, SS-kenraali Reinhard Heydrichin leski. 1980-luvulla hän kaipaa yhä miestään, joka on ollut poissa jo kauan, ja saa vieraakseen kirjailijan, Erich Richterin, joka vaatii palaamaan menneisyyteen, 1940-luvulle. Menneisyydessä on asioita, jotka Lina näkee omalla tavallaan, ja asioita, joista hän mieluummin vaikenisi.

1940-luku on tunnetusti vaikeaa aikaa Saksassa, ja Lina on paitsi aikansa, myös kotiseutunsa tuotos. Hän on kotoisin kauniilta, paratiisimaiselta Fehmarnin saarelta, jossa muukalaisvihamielisyys kukoistaa. Lina onkin jo aikuisuuden kynnyksellä "fanaattinen kansallisosialisti ja antisemiitti", joka "saattoi samoilla käsillä hellästi vaalia kukkasiaan ja allekirjoittaa tuntemattomien kuolemantuomioita".

Lina Heydrich ei ole mitenkään viehättävä ihminen, mutta kiinnostava hän on. Hän toimii miehisessä yhteiskunnassa puolisonsa taustavoimana ja vahvana vaikuttajana. Nykyaikana(kin) on ajankohtaista pohtia, miten ihmisestä kasvaa jyrkkä vallan rakastaja, joka kykenee sekä luomaan että tuhoamaan elämää. Lina ei mieti, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Sen sijaan hän näkee mielellään itsensä uhrina, joka on kokenut kovia. Terhi Rannela on rakentanut Linan ristiriitaisen henkilökuvan taitavasti: suru läheisten kohtalosta asettuu räikeään kontrastiin vahvan tuhovimman kanssa, jonka tiellä muut ihmiset eivät ole mitään. 

Kontrastia vahvaan tarinaan tuovat myös muut henkilöhahmot. Kuinka tavallinen ihminen - tai pieni tyttö, kuten Marta - kokee elämän epävarmuuden samaan aikaan, kun natsikenraalin rouva häärää kartanossaan ja vaalii ruusujaan? Millaisten kostotoimenpiteiden kohteeksi voi joutua melkein kuka tahansa siinä vaiheessa, kun natsikenraali yritetään tappaa? Mitä on elää tavallista arkea pelon ilmapiirissä?

Frau on vaikuttava kuvaus eräästä naisesta maailmanhistorian kauheimpana aikana ja sen jälkeen. Romaani ei kuitenkaan jää vain Linan elämäntarinaksi: minä näen kertomuksen myös eräänlaisena tutkielmana ei vain Linasta vaan ylipäätään ihmisestä, joka voisi kuitenkin valita toisin - ehkä. Onneksi on niin, että Linan käsityksen ihmisestä ja hänen valinnoistaan voi kyseenalaistaa. 

Frausta ovat kirjoittaneet myös ainakin MarikaOksa, ElinaSusa, Leena LumiKatja, bleue, Evaria ja Krista. Kirjailija puhuu teoksestaan Aamun kirjassa ja teoksen syntyprosessista kertovan työpäiväkirjan voi ladata luettavaksi kirjailijan kotisivulta.

Helmet 2016 -listalle nostan Fraun kohtaan 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. En ole lukenut tuota Punaisten kyynelten taloa, kun olen hieman vierastanut sen aihetta. Mutta tämä Frau oli niin hyvä, että ehkä minun kannattaisi voittaa epäluulot ja kokeilla tuota kyynelkirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten kyynelten talo on rankka, Fraukin on mutta erilainen. Molemmat ovat hyviä, minun mielestäni.

      Poista
  2. Kiinnostaa! Molemmat kirjat kiinnostavat todella. Siitä asti kun luin natsinaisia tutkineen Wendy Lowerin tietokirjan Hitlerin raivottaret olen odottanut juuri tällaista fiktiivistä kirjaa aiheesta.
    Pitää painaa mieleen nuo sinun linkkisi. Ne kiinnostavat enemmän sitten kun olen lukenut kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit Hitlerin raivottarista, joskus ajattelin että se pitää lukea, mutta olen ehtinyt kirjan painaa mieleni taka-alalle.

      Poista
  3. Frau on kyllä mieleenjäävä kirja. Kiinnostava, hurjakin aihe. Punaisten kyynelten talo on minulla vielä lukematta, mutta ostin kirjan Jyväskylän messuilta ja aion lukea vielä tänä keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla pääseväni lukemaan ajatuksiasi Punaisten kyynelten talosta. Tarina jäi voimakkaasti mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii