Siirry pääsisältöön

Sieluni hymyt -haaste


Ulla kutsui mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen - kiitos! Haasteen alkuperä löytyy Iltatähden syttyessä -blogista, ja ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:
Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.
Minulle onnellisuus on varsin yksityistä, en postaile somessa hashtagilla #onnellisuus vaan pidän niin ilot kuin surut enemmän ominani. Onnellisuutta olen kuitenkin miettinyt vuosien mittaan paljon, ja haasteen myötä asia alkoi taas mietityttää runsaasti.

Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on paljolti asennekysymys. Silti se ei ole vain sitä, ja on tilanteita, joissa asenne ei auta, kun liikaa tai liian suuria asioita kaatuu päälle. On aikoja, jolloin onnellinen olotila tuntuu karkaavan kerta kaikkiaan tavoittamattomiin, ja on aikoja, jolloin onnellisuutta ammentaa arjen pienistä asioista: lapsen ilosta ja siivotusta kodista.

Arki kai lopulta onkin suuri onnellisuuden lähde. Tänään hetki, kun sain istua rauhassa juomaan kahvia, teki minut onnelliseksi. Myös tunne kiireettömyydestä on armollinen aikana, jolloin tekemättömiä töitä riittää. Onnelliseksi tekee tänään keväinen auringonpaiste, mutta huomenna se voi jo hermostuttaa, sillä se paljastaa raa'asti pesemättömät ikkunat. Tänään riittää tämä, huomenna tarvitaan ehkä jotain muuta.

Siinä kai onkin onnellisuuden paradoksi. Tänään olen onnellinen, eilen oikeastaan en, eikä mikään tässä välissä ole juuri muuttunut. Onko onnellisuus mielentila, joka vaihtelee siinä, missä tunteetkin? Tänään pystyn huomaamaan ne asiat, jotka ovat elämässä onnea tuovia ja tärkeitä, niin kuin vaikkapa läheiset, terveys, oma aika, riittävä yöuni, kiinnostava kirja, maittava ruoka, hyvä musiikki tai kaunis sää. Eilen en niitä huomannut vaan keskityin murehtimaan arjen pieniä haasteita, jotka tänään tuntuvat pieniltä. Eilen ne vielä olivat jättimäisiä.

Haahuilevasta pohdinnastani selvinnee ainakin se, että onnellisuuden avaimia en omista. Sen sijaan uskon, että onnellisuus syntyy pienistä asioista, eikä sitä voi käskeä syntymään. Sille voi avata ovea, jotta se pääsee helpommin luokse, mutta luulen, että kukaan ei voi olla onnellinen aina.

Näiden sanojen myötä lienee selvää, että onnellisuuskonsulttia minusta ei tule. Onneksi se ei ole koskaan haaveisiini kuulunutkaan, vaan ammatillinen onnellisuuteni syntyy muissa tehtävissä.

Onnellisuuspohdintaan haastan mukaan seuraavat blogit: Luettua elämää, Kirjan pauloissa ja Tarukirja. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista!

Kommentit

  1. Hieno teksti onnellisuudesta, Jonna.

    Onnea viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti ja hienoa pohdintaa. Yhdyn moniin ajatuksiisi. Ehkä helposti ajatellaan, että onnellisuus on päämäärä, joka on siellä tunneskaalan toisessa ääripäässä. Itse ajattelen, että onnellisuus on sellainen liukuva olotila, joka voi olla totta, vaikka samalla tai toisinaan tuntisi myös surua, tyytymättömyyttä jne. Onnellisuus ei mielestäni sulje muita tunteita ulkopuolelle, ei edes negatiivisia. Vähön filosofiseksi ehkä meni, mutta ajatuksesi innostivat minutkin pohtimaan :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina! Niin minäkin ajattelen, että onni on liukuvaa, ja elämään kuuluu monenlaisia tunteita - onneksi.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! ❤ Tunnistan kirjoituksesta paljon itsestäni. Yhtenä päivänä onni on piilossa, vaikka seuraavana se taas näkyy sellaisessakin, jossa sitä ei eilen nähnyt, vaikka vieressä olisi koko ajan. Päivät eivät ole samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut haasteeseen! ♥ Päivät eivät tosiaan ole samanlaisia, ja hyvä niin. :)

      Poista
  4. Kiitos haasteesta! Heti herää ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos osallistut! Odotan innolla postaustasi.

      Poista
  5. On kyllä totta, että onnellisuus on ainakin osin asennekysymys. Siitä sain itse todisteen viimeksi tänään, kun vastaan tuli yksi pieni harmittava asia. En jäänyt sitä murehtimaan, vaikka asia mielessäni on nytkin, vaan olen nauttinut sunnuntaista.

    Ja kaikki arjen pienet asiat, ne ovat usein niitä parhaimpia.

    Keväistä sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilahduttavaa joskus huomata niitä hetkiä, jolloin asenne ratkaisee. Kiitos, hyvää alkavaa kevätviikkoa!

      Poista
  6. Niin minäkin ajattelen - että onni on arjessa ja pienissä asioissa ja toisina päivinä todempaa kuin toisina. Hienoja pohdintoja, onnen tuntuisia.

    Onnenhetkiä alkavaa viikkoon <3

    VastaaPoista
  7. kiitos, kun jaoit syvällisiä ajatuksiasi. Ja kiitos haasteesta. Kirjoittelen omista onnen hymyistäni lähipäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kirjoittelet aiheesta.

      Poista
    2. Viimein listailin sieluni hymyjä. Mukavaa viikonloppua.
      http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/04/sielun-hymyja.html

      Poista
    3. Mukavaa, kun osallistuit haasteeseen. Hyvää viikonloppua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on