Siirry pääsisältöön

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

"Pystyn pitämään kaiken tapahtuneen poissa mielestäni, koska mikään täällä ei yhdistä minua entisiin aikoihin ja ennen tuntemiini ihmisiin lukuun ottamatta selkääni jääneitä jälkiä, jotka ovat vaalenneet sen verran, että näyttävät syntyneen menneisyydessä, jota ei tarvitse enää ajatella."
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
(Tammi 2016)
Alkuteos All the Birds, Singing 2013
Suomentanut Sari Karhulahti
285 sivua
Kaikki laulavat linnut -romaanin päähenkilö on nainen, jolla on miehinen nimi. Jake Whyte asuu lähes erakkona saarella Iso-Britanniassa. Hän hoitaa lampaitaan, joita joku nimetön voima alkaa tappaa. Tuo nimetön voima muodostaa teokseen uhan, joka kasvaa ja elää Jaken päässä muotoutuen tavallaan menneisyyden luomaksi varjoksi, joka seuraa naista koko ajan.

Jaken menneisyys sitten. Tarina liikkuu niin Iso-Britanniassa kuin Australiassa. Lukijalle selviää pian, että Jake on lähtenyt toiselta puolelta maailmaa yksinäiselle saarelleen, ja jotain pahaa on selvästikin tapahtunut. Jake on paennut, mutta mitä?

Evie Wyld kerii Jaken tarinaa auki taitavasti, pala kerrallaan. Nykyhetki Iso-Britanniassa ja menneisyys Australiassa vuorottelevat, ja kirjailija säästää lähes viimeisille sivuille saakka sen, mitä niin kauheaa tapahtui, että Jake päätyi karulle ja raadolliselle matkalleen, jättämään perheensä ja kotinsa. Tarina pitää otteessaan vakuuttavasti.

Kaikki laulavat linnut on synkän kaunis ja surullinen tarina siitä, miten kaikki voi mennä yhden asian seurauksena vikaan. Se on sekoitus raakaa elämää ja muistoja, kaipuuta, raadollisuutta, yksinäisyyttä ja pienten hetkien kauneutta. Yhtenä teemana on anteeksianto, jota tarina haastaa myös lukijansa pohtimaan. Voiko minkä tahansa antaa anteeksi vai onko asioita, joita ei voi hyväksyä?

Jaken hahmo on rakennettu taitavasti. Hän on hyvin ristiriitainen lihaksikkuudessaan ja miehisyydessään, toisaalta hauraudessaan ja rikkinäisyydessään.

Evie Wyld kirjoittaa kaunista kieltä, jolle Sari Karhulahden suomennos tekee kunniaa. Romaanin painostava tunnelma syntyy hienovaraisesti ja tarina vetoaa tunteisiin. Rakenteeltaan teos on erittäin onnistunut: se vie lukijan myrskyn silmään pienin askelin, eikä perääntyä voi, sillä myrsky vetää mukaansa. Vaikuttava, mieleenjäävä teos on voittanut EU:n kirjallisuuspalkinnon.

Kaikki laulavat linnut -romaanissa on myrsky, joka osoittautuu merkittäväksi Jaken kannalta. Siksi Helmet 2016 -listalta rastitaan nyt kohta 32. Kirjassa on myrsky.

Romaanista muualla: Lukuisa, Hemulin kirjahylly ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Kommentit

  1. Tämän haluaisin lukea. Luen juuri upeita kotimaisia, mutta pari käännöskirjaakin houkuttaa nyt tavattomasti. Tämä on toinen, ja kuulostaa kyllä tosi hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä omalla, erikoisella tavallaan hieno. Tässä on niin monta asiaa jotka tekevät tästä omaperäisen ja sitä kautta todella hienon kirjan, ettei tästä voi olla oikein tykkäämättä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrittelet kirjan hyvin, se tosiaan on omalla, erikoisella tavallaan hieno. Tarina sykähdyttää yhä vieläkin.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa todella paljon, kuulostaa niin upealta tuo
    "synkän kaunis ja surullinen tarina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tästä niin innostunut, että toivoisin monen päätyvän tämän pariin.

      Poista
  4. Kertakaikkiaan vangitseva teos! Ahmin päivässä. Vain koiran ulkoilutuspakko katkaisi lukemisen. Päästyäni loppuun oli ruvettava etsimään muiden lukukokemuksia, sillä kaikkihan me koemme lukemamme omalla tavallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todella yllättävä teos. Vangitseva, kuten toteatkin. Luin kirjan loppuun jo jonkin aikaa sitten, ja yhä edelleen sen tunnelma on vahvasti mielessäni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii