"Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäinen harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut. Oli kuin jonkin ilkeän taian vaikutuksesta toisen ilo tai suru edellyttäisi toisen päinvastaista tunnetta."
Loistava ystäväni on kirja, jonka ympärillä on kohistu jo ennen kirjan suomentamista hyvän aikaa. Kirjailija on verhoutunut salaperäisyyden verhoon, eikä hänen henkilöllisyydestään ole varmaa tietoa. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirjailija haluaa suojella teoksiaan ja nostaa ne huomion keskipisteeksi.
Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta (eli Lilasta). Näkökulma on Elenan, ja tarina alkaa, kun hän jo kypsään ikään ehtineenä saa kuulla Lilan kadonneen. Lilan Rino-pojalta tullut puhelu vie lukijan Elenan mukana vuosikymmenten takaiseen Napoliin, Lenún ja Lilan lapsuuteen ja nuoruuteen.
Tyttöjen lapsuutta ei voi väittää kauniiksi ja kullanhohtoiseksi, päinvastoin. Toisaalta se oli elämää, jota elettiin miettimättä, oliko se epätavallista vai ei.
Valokeilassa on kuitenkin Lilan ja Lenún välinen ystävyys. Ei sekään ole kaunista ja kullanhohtoista vaan paikoin hyvinkin raadollista. Vertailu on väistämätöntä ja vertailukohtia riittää.
Elena Ferranten kohdalla mietin samaa kuin aiemmin ainakin Silvia Avallonen ja Niccolò Ammanitin kohdalla: miten nämä italialaiset kirjojaan oikein luovat? Lukemissani italialaisromaaneissa on vahvaa elämänmakua sekä suolan että sokerin kera. Tarinat, niin kuin tämä Loistava ystäväni, ovat runsaita mutta eivät täyteen ahdettuja, ja mukanaan ne lukijansa vievät. Ferrante herättää taidolla eloon menneisyyden Italiaa ja kuvaa henkilöitään eloisasti, vaikka kirjan kieli ei sinänsä ole mitenkään erityistä. Odotukseni eivät täysin toteutuneet, mutta: Loistava ystäväni loppuu tavalla, joka saa totisesti odottamaan neliosaisen romaanisarjan toista osaa.
Romaanista muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirsin Book Club, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Yökyöpeli hapankorppu lukee, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lukuisa.
Helmet 2016 -haaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja.
 |
| Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY 2016) Alkuteos L'amica geniale 2011 Suomentanut Helinä Kangas 364 sivua |
Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta (eli Lilasta). Näkökulma on Elenan, ja tarina alkaa, kun hän jo kypsään ikään ehtineenä saa kuulla Lilan kadonneen. Lilan Rino-pojalta tullut puhelu vie lukijan Elenan mukana vuosikymmenten takaiseen Napoliin, Lenún ja Lilan lapsuuteen ja nuoruuteen.
Tyttöjen lapsuutta ei voi väittää kauniiksi ja kullanhohtoiseksi, päinvastoin. Toisaalta se oli elämää, jota elettiin miettimättä, oliko se epätavallista vai ei.
En ikävöi lapsuuttamme, se oli täynnä väkivaltaa. Tapahtui kaikenlaista, kotona ja kodin ulkopuolella, joka päivä, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että elämämme olisi ollut erityisen kauheaa.Asiat, joita länsimaalainen pitää itsestäänselvyyksinä, ovat menneisyyden Italiassa kaikkea muuta. Elena joutuu taistelemaan oikeudestaan koulunkäyntiin, Lila häviää saman taistelun, vaikka kaiken järjen mukaan hänen kuuluisi opiskella. Maailma on miesten, jotka sanovat viimeisen sanan, ja väkivalta koston kierteineen on arkipäivää.
Valokeilassa on kuitenkin Lilan ja Lenún välinen ystävyys. Ei sekään ole kaunista ja kullanhohtoista vaan paikoin hyvinkin raadollista. Vertailu on väistämätöntä ja vertailukohtia riittää.
Tekisikö hän aina kaiken, mitä minun oli tarkoitus tehdä, minua ennen ja minua paremmin? Pakeniko hän minua, kun seurasin häntä, mutta pysytteli kannoillani mennäkseen edelleni?Tyttöjen välinen ystävyys on tempoilevaa, välillä he ovat hyvinkin läheisiä ja välillä loitolla toisistaan. Jossain määrin he ovat hyvin erilaisia ja heidän tiensä vievät jo nuoruusvuosina vahvasti eri suuntiin. Toisaalta heillä on yhteisiä unelmia, niin kuin eräs haave, johon liittyy Pikku naisia, ja vaikka unelmat vuosien mittaan muuttuvat, pohjavire niissä taitaa säilyä.
Elena Ferranten kohdalla mietin samaa kuin aiemmin ainakin Silvia Avallonen ja Niccolò Ammanitin kohdalla: miten nämä italialaiset kirjojaan oikein luovat? Lukemissani italialaisromaaneissa on vahvaa elämänmakua sekä suolan että sokerin kera. Tarinat, niin kuin tämä Loistava ystäväni, ovat runsaita mutta eivät täyteen ahdettuja, ja mukanaan ne lukijansa vievät. Ferrante herättää taidolla eloon menneisyyden Italiaa ja kuvaa henkilöitään eloisasti, vaikka kirjan kieli ei sinänsä ole mitenkään erityistä. Odotukseni eivät täysin toteutuneet, mutta: Loistava ystäväni loppuu tavalla, joka saa totisesti odottamaan neliosaisen romaanisarjan toista osaa.
Romaanista muissa blogeissa: Leena Lumi, Kirsin Book Club, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Yökyöpeli hapankorppu lukee, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lukuisa.
Helmet 2016 -haaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja.
Sama juttu. Odotukset ei täysin toteutuneet minullakaan. Odotan kuitenkin jatkolta paljon.
VastaaPoistaOn hauskaa miettiä jo nyt, mihin suuntaan tarina mahtaa jatkua.
PoistaVaikka Omppu ärsyyntyy tästä niin toteanpa, että erittäin tasokas lukuromaani:) Ja odotan jatkoa innolla!
VastaaPoistaKyllä tätä minustakin voi tasokkaana lukuromaanina pitää. :)
PoistaMinullekaan tämä ei ollut täyden kympin romaani, mutta odotan seuraavia osia todella kovasti! Olen kuullut, että sarja vain paranee edetessään.
VastaaPoistaJotenkin on semmoinen kutina, että tulevilla osilla on paljon mahdollisuuksia. Kiva kuulla, että parempaa on luvassa.
PoistaKyllä tästä sellainen olo on, että haluaisin kovasti lukea, niin paljon kirja on nostanut pöhinää. En ole kovin paljon italialaista kirjallisuutta lukenut, joten siksikin tämä kiinnostaa.
VastaaPoistaJotain kiehtovaa tässä on, uskallan suositella.
PoistaEn uskaltanut lukea kuin loppukommentit, sillä olen kovasti odottanut tätä kirjaa. Ja tarkoitus olisi käydä ostamassa tämä omaksi. Täysteilausta ei näköjään tullut, joten uskallan pitää omat odotukseni korkealla. :)
VastaaPoistaEi täysteilausta, ei todellakaan. :) Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja vastinetta odotuksillesi.
PoistaMinulla on lukupinossani sekä tämä että Keskivaikea vuosi! Palaan kommentoimaan heti kun olen lukenut :)
VastaaPoistaTervetuloa takaisin! :)
PoistaNyt sain blogattua tästä. Minulle tämä kirja oli kyllä odotusten veroinen: vahvatunnelmainen, suolaa ja sokeria, kuten sanot. Jään odottamaan jatkoa.
PoistaTäytyypä tulla vierailemaan blogissasi. Minulle käy usein niin, että etukäteen kuulemani hehkutukset nostavat odotukset turhan korkealle - olisikin parempi lukea kirjoja tietämättä niiden suosiosta.
PoistaEi sytyttänyt minua.
VastaaPoistaNo, näinhän se menee: kaikki eivät innostu, eikä onneksi tarvitsekaan. :)
Poista