Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

"Minusta oli hauskaa löytää sen kaltaisia yhteyksiä, etenkin jos ne koskivat Lilaa. Vedin linjoja kaukaisten hetkien ja tapahtumien välillä, määrittelin yhtenevyyksiä ja eroavuuksia. Vähitellen siitä tuli minulle päivittäinen harjoitus: mitä paremmin minä olin voinut Ischialla, sitä huonommin Lila oli voinut korttelimme ankeudessa; mitä enemmän minä olin kärsinyt lähdettyäni saarelta, sitä onnellisemmaksi hänen elämänsä naapurustossa oli muuttunut. Oli kuin jonkin ilkeän taian vaikutuksesta toisen ilo tai suru edellyttäisi toisen päinvastaista tunnetta."
Elena Ferrante:
Loistava ystäväni
(WSOY 2016)
Alkuteos L'amica geniale 2011
Suomentanut Helinä Kangas
364 sivua
Loistava ystäväni on kirja, jonka ympärillä on kohistu jo ennen kirjan suomentamista hyvän aikaa. Kirjailija on verhoutunut salaperäisyyden verhoon, eikä hänen henkilöllisyydestään ole varmaa tietoa. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirjailija haluaa suojella teoksiaan ja nostaa ne huomion keskipisteeksi.

Mutta mennäänpä itse tarinaan. Loistava ystäväni kertoo kahdesta napolilaistytöstä, Elenasta (eli Lenústa) ja Raffaellasta (eli Lilasta). Näkökulma on Elenan, ja tarina alkaa, kun hän jo kypsään ikään ehtineenä saa kuulla Lilan kadonneen. Lilan Rino-pojalta tullut puhelu vie lukijan Elenan mukana vuosikymmenten takaiseen Napoliin, Lenún ja Lilan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Tyttöjen lapsuutta ei voi väittää kauniiksi ja kullanhohtoiseksi, päinvastoin. Toisaalta se oli elämää, jota elettiin miettimättä, oliko se epätavallista vai ei.
En ikävöi lapsuuttamme, se oli täynnä väkivaltaa. Tapahtui kaikenlaista, kotona ja kodin ulkopuolella, joka päivä, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että elämämme olisi ollut erityisen kauheaa.
Asiat, joita länsimaalainen pitää itsestäänselvyyksinä, ovat menneisyyden Italiassa kaikkea muuta. Elena joutuu taistelemaan oikeudestaan koulunkäyntiin, Lila häviää saman taistelun, vaikka kaiken järjen mukaan hänen kuuluisi opiskella. Maailma on miesten, jotka sanovat viimeisen sanan, ja väkivalta koston kierteineen on arkipäivää.

Valokeilassa on kuitenkin Lilan ja Lenún välinen ystävyys. Ei sekään ole kaunista ja kullanhohtoista vaan paikoin hyvinkin raadollista. Vertailu on väistämätöntä ja vertailukohtia riittää.
Tekisikö hän aina kaiken, mitä minun oli tarkoitus tehdä, minua ennen ja minua paremmin? Pakeniko hän minua, kun seurasin häntä, mutta pysytteli kannoillani mennäkseen edelleni?
Tyttöjen välinen ystävyys on tempoilevaa, välillä he ovat hyvinkin läheisiä ja välillä loitolla toisistaan. Jossain määrin he ovat hyvin erilaisia ja heidän tiensä vievät jo nuoruusvuosina vahvasti eri suuntiin. Toisaalta heillä on yhteisiä unelmia, niin kuin eräs haave, johon liittyy Pikku naisia, ja vaikka unelmat vuosien mittaan muuttuvat, pohjavire niissä taitaa säilyä.

Elena Ferranten kohdalla mietin samaa kuin aiemmin ainakin Silvia Avallonen ja Niccolò Ammanitin kohdalla: miten nämä italialaiset kirjojaan oikein luovat? Lukemissani italialaisromaaneissa on vahvaa elämänmakua sekä suolan että sokerin kera. Tarinat, niin kuin tämä Loistava ystäväni, ovat runsaita mutta eivät täyteen ahdettuja, ja mukanaan ne lukijansa vievät. Ferrante herättää taidolla eloon menneisyyden Italiaa ja kuvaa henkilöitään eloisasti, vaikka kirjan kieli ei sinänsä ole mitenkään erityistä. Odotukseni eivät täysin toteutuneet, mutta: Loistava ystäväni loppuu tavalla, joka saa totisesti odottamaan neliosaisen romaanisarjan toista osaa.

Romaanista muissa blogeissa: Leena LumiKirsin Book Club, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Yökyöpeli hapankorppu lukeeLukutoukan kulttuuriblogi ja Lukuisa.

Helmet 2016 -haaste: 34. Keskustelua herättänyt kirja.

Kommentit

  1. Sama juttu. Odotukset ei täysin toteutuneet minullakaan. Odotan kuitenkin jatkolta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa miettiä jo nyt, mihin suuntaan tarina mahtaa jatkua.

      Poista
  2. Vaikka Omppu ärsyyntyy tästä niin toteanpa, että erittäin tasokas lukuromaani:) Ja odotan jatkoa innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä minustakin voi tasokkaana lukuromaanina pitää. :)

      Poista
  3. Minullekaan tämä ei ollut täyden kympin romaani, mutta odotan seuraavia osia todella kovasti! Olen kuullut, että sarja vain paranee edetessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on semmoinen kutina, että tulevilla osilla on paljon mahdollisuuksia. Kiva kuulla, että parempaa on luvassa.

      Poista
  4. Kyllä tästä sellainen olo on, että haluaisin kovasti lukea, niin paljon kirja on nostanut pöhinää. En ole kovin paljon italialaista kirjallisuutta lukenut, joten siksikin tämä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kiehtovaa tässä on, uskallan suositella.

      Poista
  5. En uskaltanut lukea kuin loppukommentit, sillä olen kovasti odottanut tätä kirjaa. Ja tarkoitus olisi käydä ostamassa tämä omaksi. Täysteilausta ei näköjään tullut, joten uskallan pitää omat odotukseni korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täysteilausta, ei todellakaan. :) Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja vastinetta odotuksillesi.

      Poista
  6. Minulla on lukupinossani sekä tämä että Keskivaikea vuosi! Palaan kommentoimaan heti kun olen lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sain blogattua tästä. Minulle tämä kirja oli kyllä odotusten veroinen: vahvatunnelmainen, suolaa ja sokeria, kuten sanot. Jään odottamaan jatkoa.

      Poista
    2. Täytyypä tulla vierailemaan blogissasi. Minulle käy usein niin, että etukäteen kuulemani hehkutukset nostavat odotukset turhan korkealle - olisikin parempi lukea kirjoja tietämättä niiden suosiosta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No, näinhän se menee: kaikki eivät innostu, eikä onneksi tarvitsekaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok