Siirry pääsisältöön

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

"Sen oletetun kummituksen nimi on Linda Gray, ja hän oli Florencesta. Se on Etelä-Carolinassa. Hän ja hänen miesystävänsä - jos hän nyt mikään miesystävä oli, poliisit tarkistivat Lindan taustat aika tarkkaan eikä miehestä löytynyt jälkeäkään - viettivät Lindan viimeiseksi jääneen yön Luna Inn -motellissa, alle kilometrin päässä täältä etelään rantaa pitkin."
Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
(Tammi 2015)
Alkuteos Joyland 2013
Suomentanut Kristiina Vaara
288 sivua
Stephen Kingiä tuli luettua nuorena, vuosia sitten. Tuli luettua niin innolla, että jossain välissä kirjastosta kannettiin kotiin kaikki Kingit, mitä käsiin sattui saamaan. Tuli luettua Carrie ja moni muu. Mutta sitten King jäi. Ei mitenkään tietoisesta päätöksestä vaan vain sattumalta.

Niinpä olikin kiintoisaa palata vuosien takaisen tuttavuuden luokse, kun kustantaja Tammi lähetti yllättäen luettavakseni tunnetun ja tuotteliaan amerikkalaiskirjailijan tuoreimman teoksen, Tervetuloa Joylandiin. Takakansi lupaa menneiltä vuosilta tuttua kauhutunnelmaa:
Huimia laitteita, värivalojen välkettä ja lasten naurua ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos. Uskallatko SINÄ lähteä ajelulle?
Tarina sijoittuu vuoteen 1973, kun Devin Jones -niminen nuorukainen joutuu kohtaamaan ensirakkautensa kariutumisen ja pestautuu kesätöihin tivoliin. Vanhoilta työntekijöiltä hän kuulee tarinan Linda Gray -nimisestä tytöstä, joka murhattiin raa'asti kummitusjunassa. Tappotyön tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta tyttö on jäänyt kummittelemaan huvipuistoon.

Kertomus murhatusta nuoresta naisesta tulee esille melko varhain ja on sinänsä kiinnostava elementti teoksessa. Mutta muutoin tarinan imuun oli melko vaikea päästä. Suurin piirtein ensimmäiset sata sivua minäkertoja Devin Jones haikailee nuoruudenrakkautensa Wendyn perään ja kertaa, miten kauheaa oli, kun ensimmäinen rakastuminen ei johtanut mihinkään, ei edes siihen yhteen asiaan. Tuntuu, että tarina ei oikein etene, vaan sisältää vain Wendy sitä ja Wendy tätä -jahkailua. Wendy ei herätä kovin lämpimiä tunteita, joten alkaa jo tuntua siltä, että jonkun pitäisi antaa Devinille potku persuuksiin, enkä muutenkaan oikein näe tarpeellisena sitä huolellista Wendy-pohjustusta, jonka King tarjoaa.

Onneksi huvipuistokesään sisältyy muutakin kuin menetetyn rakkauden kaipuuta, ja uudet tuttavuudet tuovat nuoren miehen elämään uutta sisältöä. Yksi kirjan kiinnostavista hahmoista on pieni poika nimeltä Mike, joka on jännittävä sekoitus lasta ja vanhusta ja jolla on erityinen kyky nähdä asioita, joita muut eivät näe. Hänellä onkin tarinassa merkittävä osa, kun vuosien takainen murhatyö alkaa vähitellen selvitä ja selvittäjää uhkaavaan vaaraan liittyy yliluonnollisia tekijöitä.

Tivoli on miljöönä kiehtova ja sekä sitä että henkilöitään King kuvaa elävästi. Tarinan loppupuolella jännitys tiivistyy hyvin niin, että kirjasta jäi lopulta varsin myönteinen jälkimaku. En silti voi olla napisematta, että alkuosalle ei olisi pieni tiivistäminen tehnyt pahaa ja että loppukin alkoi tuntua hieman liian pitkitetyltä.

Morre näyttää jakavan tuntoni monessa kohtaa. Minua enemmän ovat ainakin Kirsi, Jenni, Kuutar, MaijaKrista, Jonna ja Katja kirjasta pitäneet.

Kommentit

  1. Tuo on jännää lukea kirjailijaa, jota joskus luki paljon, mutta ei sitten vuosiin. Olen aina ajatellut, että Kingin teokset on mulle liian pelottavia. Hui! Mukava arvio ja kiva omakohtaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on moni luonnehtinut pehmeämmäksi Kingiksi, ja sitä tämä tosiaan on. Ei siis kannata pelätä. :)
      Kiitos kommentistasi, Omppu.

      Poista
  2. Harmi, ettet ihan pitänyt, mutta onneksi osin. Minä pidin tästä, löysin tästä paljon samaa kuin Stand by me:stä (suom. Ruumis): nostalgiaa, sellaista mennyttä jota ei oikeasti varmaan koskaan ole ollut. Mukava kirjallinen välipala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirja tosiaan täysin onnistunut minua vakuuttamaan, vaikka miljöössä ja tarinassa jotain viehkoa onkin. Mutta olen samaa mieltä, että Tervetuloa Joylandiin on mukava kirjallinen välipala.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on