Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikatalvi


”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin.
Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti."
Tove Jansson: Taikatalvi
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter 1957
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
121 sivua
Tove Janssonin Taikatalven perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asustaa uimahuoneessa. Ja vaikka Muumipeikko kaipaa kesää ja aurinkoa, on muista talven kulkijoista hänelle seuraa, kun hän odottaa kevättä. Aurinko näyttäytyy joka päivä hieman enemmän samalla, kun esi-isä muuttaa kaakeliuuniin ja muumien kotitaloon ilmaantuu muitakin vieraita. Muumimamman hillo tekee kauppansa ja Muumipeikko kohtaa niin monia uusia asioita, että muun perheen herättyä hänellä riittää kerrottavaa. Muumimamma on poikansa erikoisessa talvessa suloisella tavalla läsnä, vaikka hän talviuntaan nukkuukin.

Muumilaakson talvitunnelmiin on helppo suomalaisena eläytyä. Miltä tuntuu, kun on lumista ja kylmää, ja miten hienoa on, kun aurinko yhtäkkiä pilkistääkin horisontissa pitkän pimeyden jälkeen. Kun talvisää muuttuu leudommaksi ja ensimmäiset lupaukset keväästä ilmaantuvat, huomaa Muumipeikkokin, että ei tuo outo vuodenaika niin kauhea olekaan.
Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!
Taikatalvessa on paljolti kysymys Muumipeikon kasvamisesta. Hän oppii paljon uutta entuudestaan tuntemattomasta vuodenajasta. Hän tutustuu uusiin tuttavuuksiin, joista kaikkia ei ole helppo sietää, ja samalla hän oppii paljon myös itsestään.

Taikatalvi on ihastuttava kirja, josta riittää ammennettavaa niin lapsille kuin aikuisille. Siinä on sopivassa suhteessa seikkailua ja ajattelemisen aihetta, ja annettavaa kirjalla on varmasti useammallekin lukukerralle.
- Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä.
- Se on parasta mitä tiedän, Hemuli sanoi säteillen. - Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen.
- Niinkö? sanoi Muumipeikko.
- Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti Hemuli.
Kirjasta muissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Jokken kirjanurkka, Lukuisa, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen kamari, Villasukka kirjahyllyssä, Amman lukuhetki ja Tarinauttisen hämärän hetket.

50 kategoriaa -listauksessa Taikatalvi asettuu kohtaan 7. A book with nonhuman characters. Talven lukuhaaste on nyt minun osaltani tässä.

Kommentit

  1. Taikatalvi on muumisuosikkini... Rakastan tätä Janssonin tulkintaa kasvamisesta ja itsenäistymisestä... Ja talvi Muumilaaksossa -siinähän on ihan erityinen taikansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä jotain tavattoman viehättävää. Miten turvallisella ja kuitenkin vähän pelottavalla tavalla Muumipeikko itsenäistyykään.

      Poista
  2. Tämä on hieno tarina talvesta, yksinäisyydestä ja ystävien tuesta. Ja siitä, että silloin voi tehdä kaikkea kivaa huolimatta kylmyydestä ja lumesta. Tässä tarinassa tutustutaan hienoihin hahmoihin. Muumipeikko oli utelias ja rohkea ja selvisi ilman vanhempiensa tukea. Ihana kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa kotoisa talvemme tuntuu jotenkin erityisemmältä. :)

      Poista
  3. Taikatalvi on minunkin muumikirjasuosikkini. Olen saanut tästä kirjasta paljon lohtua, iloa, ihmetyksen aiheita ja lämpöä. Se kestää monta lukukertaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lukukertoja tämä tosiaan varmasti kestää. Tuntuu, että paljon jäi vielä huomaamatta.

      Poista
  4. Oi ihana Taikatalvi! Tämä ja Muumilaakson marraskuu ovat minun(kin!) muumisuosikkejani... Tämä on hieno ja syvä tarina, jonka voi lukea loputtoman monta kertaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumilaakson marraskuu on ehkä kuitenkin vielä minulle se ykkönen. Mutta Taikatalvi on ihan tuntumassa.

      Poista
  5. Tämä muumikirja on tarinaltaan minullekin tutuin, vaikka en ole kirjaa lukenutkaan kannesta kanteen. Meillä on kesken kirjan kuunteleminen äänikirjana ja sekin on viehättävää. Hienoa talvitunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tässä on tosiaan kovin tuttu eri muumikirjaversioista - niin ja televisiosta. Äänikirjana tämä on varmasti myös ihana.

      Poista
  6. Taikatalvi on kyllä ihana. <3 Rakastan kaikkia muumikirjoja, ja on vaikea löytää omaa suosikkia, mutta tämä sijoittuu ainakin ihan kärkipäähän. Voi miten olikaan mukava palata taas kirjaan bloggauksesi kautta, Jonna. Kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikirjat ovat kyllä ihania, niin monitasoisia ja upeita. Kiitos sinulle kommentistasi, Krista. <3

      Poista
  7. Taikatalvessa on ihana tunnelma <3

    Äidit valvovat jopa nukkuessaan, ainakin mitä lapsiin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan ihana. Ja minä ihastuin tuohon ajatukseen, että äiti on turvallisesti läsnä, vaikka nukkuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...