Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikatalvi


”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin.
Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti."
Tove Jansson: Taikatalvi
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter 1957
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
121 sivua
Tove Janssonin Taikatalven perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi.

Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asustaa uimahuoneessa. Ja vaikka Muumipeikko kaipaa kesää ja aurinkoa, on muista talven kulkijoista hänelle seuraa, kun hän odottaa kevättä. Aurinko näyttäytyy joka päivä hieman enemmän samalla, kun esi-isä muuttaa kaakeliuuniin ja muumien kotitaloon ilmaantuu muitakin vieraita. Muumimamman hillo tekee kauppansa ja Muumipeikko kohtaa niin monia uusia asioita, että muun perheen herättyä hänellä riittää kerrottavaa. Muumimamma on poikansa erikoisessa talvessa suloisella tavalla läsnä, vaikka hän talviuntaan nukkuukin.

Muumilaakson talvitunnelmiin on helppo suomalaisena eläytyä. Miltä tuntuu, kun on lumista ja kylmää, ja miten hienoa on, kun aurinko yhtäkkiä pilkistääkin horisontissa pitkän pimeyden jälkeen. Kun talvisää muuttuu leudommaksi ja ensimmäiset lupaukset keväästä ilmaantuvat, huomaa Muumipeikkokin, että ei tuo outo vuodenaika niin kauhea olekaan.
Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!
Taikatalvessa on paljolti kysymys Muumipeikon kasvamisesta. Hän oppii paljon uutta entuudestaan tuntemattomasta vuodenajasta. Hän tutustuu uusiin tuttavuuksiin, joista kaikkia ei ole helppo sietää, ja samalla hän oppii paljon myös itsestään.

Taikatalvi on ihastuttava kirja, josta riittää ammennettavaa niin lapsille kuin aikuisille. Siinä on sopivassa suhteessa seikkailua ja ajattelemisen aihetta, ja annettavaa kirjalla on varmasti useammallekin lukukerralle.
- Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä.
- Se on parasta mitä tiedän, Hemuli sanoi säteillen. - Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen.
- Niinkö? sanoi Muumipeikko.
- Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti Hemuli.
Kirjasta muissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Jokken kirjanurkka, Lukuisa, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen kamari, Villasukka kirjahyllyssä, Amman lukuhetki ja Tarinauttisen hämärän hetket.

50 kategoriaa -listauksessa Taikatalvi asettuu kohtaan 7. A book with nonhuman characters. Talven lukuhaaste on nyt minun osaltani tässä.

Kommentit

  1. Taikatalvi on muumisuosikkini... Rakastan tätä Janssonin tulkintaa kasvamisesta ja itsenäistymisestä... Ja talvi Muumilaaksossa -siinähän on ihan erityinen taikansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä jotain tavattoman viehättävää. Miten turvallisella ja kuitenkin vähän pelottavalla tavalla Muumipeikko itsenäistyykään.

      Poista
  2. Tämä on hieno tarina talvesta, yksinäisyydestä ja ystävien tuesta. Ja siitä, että silloin voi tehdä kaikkea kivaa huolimatta kylmyydestä ja lumesta. Tässä tarinassa tutustutaan hienoihin hahmoihin. Muumipeikko oli utelias ja rohkea ja selvisi ilman vanhempiensa tukea. Ihana kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa kotoisa talvemme tuntuu jotenkin erityisemmältä. :)

      Poista
  3. Taikatalvi on minunkin muumikirjasuosikkini. Olen saanut tästä kirjasta paljon lohtua, iloa, ihmetyksen aiheita ja lämpöä. Se kestää monta lukukertaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lukukertoja tämä tosiaan varmasti kestää. Tuntuu, että paljon jäi vielä huomaamatta.

      Poista
  4. Oi ihana Taikatalvi! Tämä ja Muumilaakson marraskuu ovat minun(kin!) muumisuosikkejani... Tämä on hieno ja syvä tarina, jonka voi lukea loputtoman monta kertaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumilaakson marraskuu on ehkä kuitenkin vielä minulle se ykkönen. Mutta Taikatalvi on ihan tuntumassa.

      Poista
  5. Tämä muumikirja on tarinaltaan minullekin tutuin, vaikka en ole kirjaa lukenutkaan kannesta kanteen. Meillä on kesken kirjan kuunteleminen äänikirjana ja sekin on viehättävää. Hienoa talvitunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tässä on tosiaan kovin tuttu eri muumikirjaversioista - niin ja televisiosta. Äänikirjana tämä on varmasti myös ihana.

      Poista
  6. Taikatalvi on kyllä ihana. <3 Rakastan kaikkia muumikirjoja, ja on vaikea löytää omaa suosikkia, mutta tämä sijoittuu ainakin ihan kärkipäähän. Voi miten olikaan mukava palata taas kirjaan bloggauksesi kautta, Jonna. Kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumikirjat ovat kyllä ihania, niin monitasoisia ja upeita. Kiitos sinulle kommentistasi, Krista. <3

      Poista
  7. Taikatalvessa on ihana tunnelma <3

    Äidit valvovat jopa nukkuessaan, ainakin mitä lapsiin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan ihana. Ja minä ihastuin tuohon ajatukseen, että äiti on turvallisesti läsnä, vaikka nukkuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok