Siirry pääsisältöön

Kuvaterveisiä Espanjasta

Sattui niin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin kotimaan ulkopuolella joulun. Suuntasimme perheen kanssa Fuengirolaan, ja tässä muutamia kuvia matkaltamme.


Joulu näkyi tukikohdassamme Fuengirolassa jouluvaloin:



Mijasin kylästä olin ennen matkaa kuullut paljon, ja se oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Joulun alla ruuhkaa ei ollut, joten saimme kaikessa rauhassa ihastella kaunista vuoristokylää:





Varsin hulppeita jouluvaloja sai ihastella Malagassa. Piipahdimme siellä eräänä iltana juuri kuuluisan jouluvalaistuksen takia, ja matka kannatti - ruuhkista huolimatta. Yli 500 000 euron panostus valaistukseen todella näkyi.


Espanjan Aurinkorannikko oli kiinnostava, uusi tuttavuus. Suomalaisia alueella majailee paljon, mikä ei ole ihme: Suomea edullisempi hintataso, kohtuulliset lentomatkat ja miellyttävä ilmasto houkuttelevat varmasti. Ykkössuosikkikohteekseni Fuengirola ei nouse, mutta en myöskään näe syytä, miksen voisi tuohon rannikkokaupunkiin uudelleen palata. Fuengirolasta on helppo tehdä tutustumisretkiä lähikyliin ja -kaupunkeihin. Nyt ehdimme vain hieman raapaista pintaa.

Kommentit

  1. Olen viettänyt pari joulua Kanarialla, ja tuli aivan ne muistot mieleen näistä kuvista. Jouluvalot eivät tosin olleet laisinkaan noin komeat ainakaan siellä, missä me liikuimme. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole Kanarialla käynyt lainkaan. Malagan jouluvalot ilmeisesti ovat suorastaan kuuluisat, eikä ihme. Hulppeat olivat.

      Poista
  2. Mukava kuvaraportti. Pidin erityisesti kuvasta, jossa oli siniset kukkaruukut.

    VastaaPoista
  3. Nämä kuvat eivät ainakaan helpota pahasti oireilevaa matkakuumetta :D Jumituin pitkäksi aikaa tuohon kuvaan, jossa on vene puun alla ja taustalla ranta ja meri... Siinä kelpaisi viettää hetki varjossa hyvän kirjan kanssa... Ah, pakko päästä lämpimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan: täydellinen paikka lukemiseen tuo vene. :)

      Poista
  4. Oih, joulu lämmössä! <3

    Kaunis kuvakavalkadi matkaltanne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu palmujen alla oli kyllä mukavan erilainen kokemus. :)
      Kiitos, Kaisa Reetta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...