Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 16. luukku


Kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennessatoista luukussa kurkistetaan kirjallisiin jouluihin.

Kirjallisuuden ehkä tunnetuin joulujörö on Charles Dickensin luoma hahmo Ebenezer Scrooge, jonka mielestä joulu merkitsee vain tarpeetonta rahanmenoa. Muiden ilakointi ärsyttää häntä.
Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia."
"Älkäät olko pahoillanne, eno!" lausui sisarenpoika.
"Mitä muuta minun sopii olla", vastasi eno, "kun elän tämmöisessä narrien maailmassa? Iloista joulua! Hiiteen kaikki iloiset joulut! Mitä joulun-aika on sinulle muuta, kuin semmoinen aika, jolloin maksat rätinkejä ilman rahaa; semmoinen aika, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi, mutta ei tuntiakaan rikkaammaksi; semmoinen aika, jolloin lasket vajauksen kirjoissasi ja niissä kaikkialla vuoden umpeen näet tyhjän lomapaikan edessäsi? Jos minä saisin tehdä tahtoni", arveli Scrooge närkästyksissään, "niin jokainen hupsu, joka juoksee ympäri 'iloista joulua' jätkyttäen, keitettäisiin oman pudding'insa kanssa ja haudattaisiin, rautatammen puikko sydämessään. Niin tehtäisiin."
Charles Dickens: Joulun-aatto (alkuteos A Christmas Carol 1843), suomentanut Waldemar Churberg 1878.
Vaikka Scrooge ei varsinaisena jouluhahmona tarinan alussa esiinnykään, löytyy Dickensin monin eri nimin suomennetusta teoksesta ihastuttavaa joulun tunnelmaa, johon joulujääräkin joutuu hieman taipumaan.

Teuvo Pakkalan novellissa Syntinen joulupuuro (kokoelmasta Lapsia, 1895) taas tavataan Elsa, jonka joulu on kaihoisan surumielinen. Muistoissa on joulu, joka jäi tytön isän viimeiseksi. Isä tahtoi välttämättä jäädä kotiin, vaikka toverit, kapteenikin, kävivät houkuttelemassa merelle.
Isä oli sanonut, että pitää se kotonakin saada yksi joulupuuro syödä.
-Minä muistan, äiti! Isä kiikutteli minua jalallaan, otti sitten polvilleen istumaan ja parrallaan hieroi poskiani. Isällä oli suuri musta parta. Te seisoitte hellan edessä ja ammensitte valkeaa puuroa padasta, riisryynipuuroa!
Elsan suurin toive onkin saada tulevanakin jouluna "riisryynipuuroa", ja sitä varten hän tekee nauhoja, joita käy kaupittelemassa tarkoituksenaan hankkia rahaa puuroa varten. Vaikka kaupittelureissu ei ole tuloksekas, säilyy tytön mielessä usko:
Hän kiinnitti toivonsa joulun tuloon, jolloin varmasti on riisryynipuuroa. Ja sitä ajatellessa aina tuntui melkein kuin isäkin tulisi kotia...

Ulla-Lena Lundbergin romaanissa Jää (Teos ja Schildts & Söderströms 2012, alkuteoksen Is on suomentanut Leena Vallisaari) saaristossa on niin kylmä talvi, että pappi Petter Kummel jo miettii, tuleeko joulukirkkoon kukaan. Suntio menee jo varhain aamulla lämmittämään kirkkoa, jotta väki pysyisi lämpimänä jumalanpalveluksessa, joka kuuluu kirkkovuoden kohokohtiin.
Kirkon pulleat lämpöpatterit pitävät lämmetessään meteliä, minuutti minuutilta sisällä on hiukan vähemmän raaka ilma. "Ystävä rakas", pappi sanoo, "koska sinä oikein olet tullut?" - "Neljältä", suntio vastaa ylpeänä. Tämä on hänelle vuoden suurin yö, jolloin hän voittaa pimeänpelkonsa ja voi ilmoittaa tyynesti, etteivät kuolleet vietä joulumessua jouluyönä, eivät ainakaan Luotojen kirkossa.
Ja niin käy, että kirkkoon saavutaan, vaikka myrskyää ja on jäätävän kylmä.
Sen jälkeen on helppo palata puhumaan valosta, kirkosta joka on valaistu juhlaa, meidän Vapahtajamme syntymäjuhlaa varten, mutta myös kellotapulin majakkalyhdystä, joka on välähdellyt uskollisesti ja säännöllisesti keskellä myrskyn piiskaamaa yötä.

Pasi Ahtiaisen romaanissa Jokakelin mies (Gummerus 2014) joulu esiintyy kovin kaupallisena tapahtumana:
Joulun lähestymisen huomasi postilaatikosta. Joku kävi monta kertaa päivässä täyttämässä sen mainoksilla. Markettien joulukuvastot olivat ainutta lukemista, johon Niilo pystyi keskittymään. Hän unohtui tunneiksi aamupalapöytään tuijottamaan joulunpunaisella taustalla leijuvia sisätohveleita ja vettä hylkiviä vaelluskenkiä.
Melukylän joulu, Astrid Lindgren.
Kuvittanut Ilon Wikland.
Astrid Lindgrenin Melukylän lapset valmistautuvat jouluun paistaen pipareita ja hakien joulukuusen metsästä.
Kun menin illalla nukkumaan, minä olin kovasti huolissani. Minua pelotti, ettei äiti ennätäkään saada kaikkea valmiiksi. Silloin ei joulusta tulisi mitään, minä ajattelin.
Mutta sittenpähän sen näkee, kun herää jouluaattona. Ja voi, alhaalla salissa oli kuusi koristeltuna ja valkea roihusi uunissa ja kaikki oli aivan ihanaa.
Teoksesta Astrid Lindgren: Joulukertomuksia (WSOY 2006). Melukylän joulu 1963, suomentanut Kerttu Piskonen.

Esittelemistäni kirjakatkelmista välittyy erilaisia tunnelmia. Joulua karsastetaan, odotetaan, valmistellaan tai jännitetään. Pimeän vuodenajan valojuhlaa vietetään eri tavoin, niin kuin oikeassakin elämässä. Leena Laulajaisen kirjassa Maria ja taikalyhty (Tammi 2011) todetaan: "Joulunaika kuusineen ja kynttilöineen on ollut valoisa hengähdystauko pitkän ja pimeän talven keskellä." Tuollaista valoisaa hengähdystaukoa toivon ja toivotan, olipa joulunviettotapa millainen tahansa.

Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin viidestoista luukku avautui Taikakirjaimet-blogissa ja huomenna kurkistetaan Mustikkakummun Annan blogiin. Kaikki kalenteriin osallistuvat blogit löytyvät Amman lukuhetkestä.

Kommentit

  1. Ihania joulukatkelmia olet löytänyt. Ja niin jouluisia kuvia. :) Tykkäsin erityisesti tuosta Jää-kirjan kohtauksesta. Siinä on joulun lämpöä kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, MarikaOksa! Katkelma Jäästä on muuten minunkin suosikkini. :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus eri aikoina kirjoitetuista jouluhetkistä! Joulujörö on kyllä känkkyräpää vertaansa vailla ja oi, ihaninta on tuo Melukylän "ja kaikki oli aivan ihanaa"... Väkisinkin värisyttää lukijaakin kun kaikki on niin, niin jouluista <3 Ihanasti toit loppuun myös tuon Marian ja taikalyhdyn <3 Pakkalan lukemisesta minulla on kyllä aivan liian kauan...

    Joulun valoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Pakkalan novelli on jotenkin niin pakahduttava...
      Ihanaa joulua sinulle!

      Poista
  3. Hienon tunnelman välitit katkelmien avulla.

    VastaaPoista
  4. Mukava sukellus kirjojen jouluun. Jään joulu on jäänyt mieleeni ihan erityisesti ja Melukylässä, kuten muissakin Lindgrenin kirjoissa, joulukuvaus on kyllä omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään joulu on niin upea - niin kuin on koko kirjakin. Melukylän lasten joulusta välittyy niin ihastuttava lapsen ilo, että ei voi kuin ihailla. Kuinka taitava lapsen maailman kuvaaja Astrid Lindgren olikaan!

      Poista
  5. Kerrassaan ihana postaus, Jonna! Kirjojen joulut jäävät mieleen, varsinkin jos lukee niitä joulunaikaan. On niin monta erilaista ja silti aitoa joulua. Kiitos tunnelmapaloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina!
      Jään sain muuten joululahjaksi ja luin sen saman tien. Miten mukavaa olikaan uppoutua kirjan sivuilla joulutunnelmaan samalla, kun ympärillä oli niin jouluista.

      Poista
  6. Jäin tuijottamaan tuota viimeistä kuvaa täysin haltioituneena, ihan uskomattoman kaunis! Kiitos näistä joulukatkelmista :). Itse en edes muista jouluaiheisia lukuhetkiä, eli jos niitä on, niistä on aivan liian kauan. Aion tosin korjata asian lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Joanna von Scarlett! Toivottavasti tiellesi osuu monia hyviä jouluaiheisia lukuhetkiä.

      Poista
  7. Oi mitä joulusitaatteja! Ei sentään Saiturin joulua;)

    Tuo vika kuva on täydellinen joulukortti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllähän se saiturikin tuolta seasta löytyy. :)
      Kiitos! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok