Siirry pääsisältöön

Elina Halttunen: Syysvieraita

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään."
Elina Halttunen: Syysvieraita
(Teos 2012)
288 sivua
Elina Halttusen Syysvieraita on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena.

Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Helenin tytär Maria on tiiviisti tekemisissä Ailin kanssa. Aili kokee, että on tullut aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös elämän kanssa, sillä "vanhoilla synneillä on pitkät varjot", kuten hän Marian tyttärelle Emmalle toteaa.

Halttusen kirjan haaste on runsaus. Kertomuksen henkilögalleria on kovin laaja, ja välillä koin vaikeaksi pysyä perillä siitä, kuka kukin on, vaikka luin kirjan tiiviissä tahdissa kolmen päivän aikana. Myös ajallisia siirtymiä oli vaikea välillä hahmottaa. Minun makuuni tarinassa on liian paljon dramaattisia käänteitä, enkä usko, että joidenkin sivujuonteiden karsiminen olisi tehnyt romaanille pahaa.

Silti Syysvieraita on aivan kelpo lukuromaani. Elina Halttunen kirjoittaa kauniisti ja luo romaaninsa henkilöihin kiinnostavia ulottuvuuksia ja rikkonaisuutta, joka tekee heistä inhimillisiä.
Tuon kammottavan yön jälkeen Emma oppi olemaan varpaillaan, kuulolla ja valmiina reagoimaan kaikkiin muutoksiin, jotka pientä perhettä kohtaisivat, äitiä ja häntä. Mistään ei voinut olla varma, uusi pommi saattoi pudota koska tahansa ja räjäyttää kaiken kappaleiksi. Kauheinta oli ajatella, että kuka tahansa voi lähteä ja jättää, kun enää ei huvittanut.
Tästä kirjasta tulee taas yksi suoritus Talven lukuhaasteeseen.

Elina Halttusen romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Sinisen linnan kirjasto, Kirsin kirjanurkka, Kirjakuu ja Sonjan lukuhetket.

Kommentit

  1. kirjasta on blogattu myös Kirjasähkökäyrässä ja pidin kirjasta ja sen huumorista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on