Siirry pääsisältöön

Johan Bargum: Syyspurjehdus

"Sesongin lyhyyteen ei totu koskaan. Sitä tallustelee rantaan ja katselee poijuun kiinnitettyä venettään, joka näyttää alakuloiselta vastarannan metsänreunassa kellastuvien lehtipuiden taustaa vasten. Syyspurjehdus, ajattelen."
Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012)
Alkuteos Seglats i september 2011
Suomentanut Marja Kyrö
120 sivua
Johan Bargumin Syyspurjehdus on romaani, joka saa voimansa syksyisestä merestä ja purjehtimisesta saaristossa. Se on kaunis ja haikea kertomus matkasta, joka vie jotain päätökseen ja on samalla taivallus muistoihin ja menneisyyteen. Se on kuin meri, jonka tyynen pinnan alla on jotain syvää.

Harald ja Olof lähtevät syyspurjehdukselle. Hetki on viimeinen mahdollinen, sillä pian saapuu talvi. Samaan veneeseen päätyvät miehet, jotka eivät ole ystäviä vaan oikeastaan päinvastoin. He ovat rakastaneet samaa naista, ja Elin muodostaa erään tarinan suurista kysymyksistä. Suuri kysymys on myös se, miksi syyspurjehdukselta saapuu takaisin vain yksi mies.

Vaikka romaani on kooltaan pieni, on sillä paljon ja suurta sanottavaa. Se kertoo kolmen ihmisen elämäntarinan, ja nuo tarinat kytkeytyvät yhteen. Se puhuu rakkaudesta, syyllisyydestä ja salaisuuksista kauniin koskettavasti ja kaihoisasti. Kun kirjan viimeinen sana on luettu, on pahoillaan siitä, että tarina on päättynyt. Mutta mielessäni se ei päätykään vaan jää elämään tavalla, joka tekee vaikeaksi kirjoittaa kirjasta mitään järkevää. Kovin paljon en edes halua kirjasta kertoa, sillä se on koettava itse. Niinpä sanon vain: Syyspurjehdus on tunnelmaltaan täysi ja lukemisen arvoinen romaani.
Nyt kun illat pimenivät ja syksy läheni, hänet oli vallannut suunnaton kaipuu päästä merelle: irrottaa köydet, nostaa purjeet, ottaa suunta, luovia kohti horisonttia, laskea satamaan, istua joutilaana istuinkaukalossa tyynellä lahdella hämärän laskeutuessa ja tähtien syttyessä, nukahtaa veden liplatukseen veneen runkoa vasten, herätä kalalokkien pajatukseen, nostaa purjeet ja palata kotiin.
Tällä kirjalla osallistun Ullan ideoimaan Talven lukuhaasteeseen.

Syyspurjehdusta on blogeissa luettu paljon. Saran tekstistä löytyy linkkejä moniin bloggauksiin. Hiljattain kirjan on lukenut myös Anni.

Kommentit

  1. Mielettömän täydellinen kirja. Ihastuin niin tähän kuin myöhemmin lukemaani Bargumin Syyskesään. Syyspurjehdus osoittaa, mitern tiivistys voi olla kultaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en ollut tajunnut tai muistanut Syyskesän olemassaoloa. Lisään sen lukulistalleni.

      Poista
  2. luulen, että ihastuisin tähän kirjaan..Meri ja purjehdus...<3

    Kiitos hienosta arviostasi. Pistin nimen muistiin :)

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä lukupinossa juuri tähän samaiseen haasteeseen. :) Muistelen lukeneeni kehuja tästä, ja nyt tuli taas lisää. Tykkään myös kannesta. Siinä on rauhallinen tunnelma, joka ilmeisesti kuvastaa sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kansi on kyllä hieno. Niin on onneksi sisältökin.
      Toivottavasti pidät Syyspurjehduksesta!

      Poista
  4. Kirjoitat tästä ihanasta kirjasta todella kauniisti! <3 Olen lukenut Bargumilta kolme teosta (tämän lisäksi Syyskesän ja novellikokoelman Jäähyväisiä), ja vaikka kaksi muutakin ovat olleet hienoja, on tämä aivan omaa luokkaansa. Pieni palanen täydellisyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3
      Syyspurjehdus on ihana kirja. Tuntuu, että se vain jatkaa elämäänsä mielessäni yhä edelleen.

      Poista
  5. Luin ensin Syyskesän ja sen jälkeen Syyspurjehduksen. Ehkä tuo järjestys vakuutti minut siitä, että minun on tutustuttava Bargumiin paljon tarkemmin. Syyspurjehdus on hieno kirja, se jättää jälkiä lukijaan, avoimia kysymyksiä. Syyskesä laski helpommin lähelleen. Kiteytät kirjaa kauniisti tuossa alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskesä pitäisi ehdottomasti lukea. Kiitos kommentistasi, Ulla!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään