Siirry pääsisältöön

Johan Bargum: Syyspurjehdus

"Sesongin lyhyyteen ei totu koskaan. Sitä tallustelee rantaan ja katselee poijuun kiinnitettyä venettään, joka näyttää alakuloiselta vastarannan metsänreunassa kellastuvien lehtipuiden taustaa vasten. Syyspurjehdus, ajattelen."
Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012)
Alkuteos Seglats i september 2011
Suomentanut Marja Kyrö
120 sivua
Johan Bargumin Syyspurjehdus on romaani, joka saa voimansa syksyisestä merestä ja purjehtimisesta saaristossa. Se on kaunis ja haikea kertomus matkasta, joka vie jotain päätökseen ja on samalla taivallus muistoihin ja menneisyyteen. Se on kuin meri, jonka tyynen pinnan alla on jotain syvää.

Harald ja Olof lähtevät syyspurjehdukselle. Hetki on viimeinen mahdollinen, sillä pian saapuu talvi. Samaan veneeseen päätyvät miehet, jotka eivät ole ystäviä vaan oikeastaan päinvastoin. He ovat rakastaneet samaa naista, ja Elin muodostaa erään tarinan suurista kysymyksistä. Suuri kysymys on myös se, miksi syyspurjehdukselta saapuu takaisin vain yksi mies.

Vaikka romaani on kooltaan pieni, on sillä paljon ja suurta sanottavaa. Se kertoo kolmen ihmisen elämäntarinan, ja nuo tarinat kytkeytyvät yhteen. Se puhuu rakkaudesta, syyllisyydestä ja salaisuuksista kauniin koskettavasti ja kaihoisasti. Kun kirjan viimeinen sana on luettu, on pahoillaan siitä, että tarina on päättynyt. Mutta mielessäni se ei päätykään vaan jää elämään tavalla, joka tekee vaikeaksi kirjoittaa kirjasta mitään järkevää. Kovin paljon en edes halua kirjasta kertoa, sillä se on koettava itse. Niinpä sanon vain: Syyspurjehdus on tunnelmaltaan täysi ja lukemisen arvoinen romaani.
Nyt kun illat pimenivät ja syksy läheni, hänet oli vallannut suunnaton kaipuu päästä merelle: irrottaa köydet, nostaa purjeet, ottaa suunta, luovia kohti horisonttia, laskea satamaan, istua joutilaana istuinkaukalossa tyynellä lahdella hämärän laskeutuessa ja tähtien syttyessä, nukahtaa veden liplatukseen veneen runkoa vasten, herätä kalalokkien pajatukseen, nostaa purjeet ja palata kotiin.
Tällä kirjalla osallistun Ullan ideoimaan Talven lukuhaasteeseen.

Syyspurjehdusta on blogeissa luettu paljon. Saran tekstistä löytyy linkkejä moniin bloggauksiin. Hiljattain kirjan on lukenut myös Anni.

Kommentit

  1. Mielettömän täydellinen kirja. Ihastuin niin tähän kuin myöhemmin lukemaani Bargumin Syyskesään. Syyspurjehdus osoittaa, mitern tiivistys voi olla kultaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en ollut tajunnut tai muistanut Syyskesän olemassaoloa. Lisään sen lukulistalleni.

      Poista
  2. luulen, että ihastuisin tähän kirjaan..Meri ja purjehdus...<3

    Kiitos hienosta arviostasi. Pistin nimen muistiin :)

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä lukupinossa juuri tähän samaiseen haasteeseen. :) Muistelen lukeneeni kehuja tästä, ja nyt tuli taas lisää. Tykkään myös kannesta. Siinä on rauhallinen tunnelma, joka ilmeisesti kuvastaa sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kansi on kyllä hieno. Niin on onneksi sisältökin.
      Toivottavasti pidät Syyspurjehduksesta!

      Poista
  4. Kirjoitat tästä ihanasta kirjasta todella kauniisti! <3 Olen lukenut Bargumilta kolme teosta (tämän lisäksi Syyskesän ja novellikokoelman Jäähyväisiä), ja vaikka kaksi muutakin ovat olleet hienoja, on tämä aivan omaa luokkaansa. Pieni palanen täydellisyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3
      Syyspurjehdus on ihana kirja. Tuntuu, että se vain jatkaa elämäänsä mielessäni yhä edelleen.

      Poista
  5. Luin ensin Syyskesän ja sen jälkeen Syyspurjehduksen. Ehkä tuo järjestys vakuutti minut siitä, että minun on tutustuttava Bargumiin paljon tarkemmin. Syyspurjehdus on hieno kirja, se jättää jälkiä lukijaan, avoimia kysymyksiä. Syyskesä laski helpommin lähelleen. Kiteytät kirjaa kauniisti tuossa alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskesä pitäisi ehdottomasti lukea. Kiitos kommentistasi, Ulla!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa. - Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja." Mauri ja Tarja Kunnas: Hui Kauhistus! (Otava 2011) Julkaistu alun perin 1985 43 sivua Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär  on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan  Hui Kauhistuksen!  näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten. Hui Kauhistus!  koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään  Kummitusten yö , esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettää

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa." Tove Jansson: Muumipappa ja meri (WSOY 2010) Alkuteos Pappan och havet ilmestynyt 1965 Suomenkielinen ensipainos 1965 Suomentanut Laila Järvinen Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 186 sivua Muumipappa ja meri  lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala. - Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat. Kirjassa on J

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään