Siirry pääsisältöön

Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta

Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi.

Karin Erlandsson: Sininen lanka
– Mitä tiedän neulomisesta
S&S 2022
alkuteos Det blå garnet: en bok om att sticka 2022
suomentanut Ulla Lempinen
189 sivua

Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen.Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta ♡”

Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin tavoin. Kirjan kansien sisään mahtuu kurkistuksia niin neulomisen historiaan kuin nykyaikaankin. Kaiken sitoo yhteen sininen lanka, joka kulkee luvusta lukuun, sivusta sivulle. Välillä se aiheuttaa päänvaivaa, joskus ilahduttaa, välillä mietityttää ja joskus saa näkemään paljon mahdollisuuksia.

Jos Karin Erlandssonilta – ja keneltä tahansa neulovalta, rohkenen väittää – kysytään, ei neulomisessa suinkaan ole kysymys vain siitä, että lankakerästä muotoutuu vähitellen sukat, lapaset, villapaita, mitä milloinkin. Kysymys on paljon enemmästä. On kyse esimerkiksi siitä, minkälaista mielikuvaa neulonta välittää. Kautta aikojen on neulottu, jotta on samalla voitu osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Neulova nainen edustaa nimenomaan lämpöä.

Mihin voi luottaa, ellei neulovan naisen lempeyteen?

Neuletyöt eivät kuitenkaan ole aina olleet vain perheen tai lähiyhteisön sisäisiä lämmönosoituksia. Neulomalla on myös otettu kantaa ja jopa välitetty tärkeitä viestejä aikoina, joina on ollut vaarallista sanoa kaikkea ääneen. Neulepuikot kilisten on ryhdytty kriisin keskellä osoittamaan tukea: tuoreena esimerkkinä Erlandsson nostaa esille #knitforukraine-hashtagin ja kertoo, miten sosiaalisessa mediassa järjestäydyttiin nopeasti neulomaan ukrainalaisten hyväksi, kun tieto sodasta tavoitti maailmaa.

Neulojat tekevät niin kuin ovat kaikkina aikoina tehneet. Kärsivällisyys ja yhteisöllisyys aseinaan he panevat pehmeän kovaa vastaan.

Neulominen on voinut olla sukupolvesta toiseen hyvinkin yksityistä työtä, johon on kodeissa keskitytty sitten, kun päivän muut työt on saatu päätökseen. Neulominen voi kuitenkin olla myös hyvin yhteisöllistä ja jopa jonkinlainen turvasatama. Vaikka se olisi helppoa nähdä työnä, johon nainen on alistettu ja johon on ollut pakko tarttua, näkee Erlandsson siinä myös feminististä voimaa. Ovathan esimerkiksi ompeluseurat voineet olla paikkoja, joissa naiset ovat saaneet jakaa ajatuksiaan keskenään ja ehkäpä synnyttää jotain vallankumouksellista.

Neulominen on valinta, ei pakko, eikä itsestään selvä osa naiseutta. Se on edelleen pakopaikka. Paikka missä saa olla turvassa osaamansa asian parissa, paikka missä ei tarvitse puolustautua eikä kilpailla.

Vaikka lukija ei olisi neuloja, saattaa Sininen lanka herättää kiinnostuksen hankkia puikot ja lankaa ja vaikkapa vain hitusen verran kokeilla, miltä tuntuu nähdä langan muotoutuvan vähitellen neuleeksi, huiviksi tai vaikkapa patalapuksi. Niin monipuolisesti Erlandsson neulomisen hurmaa kuvailee.

Muualla: Kirjavinkit.

Kommentit

  1. Kuulostaapa tosiaan ihastuttavalta kirjalta! Innostuin taas pienen tauon jälkeen neulomisesta, kun lapsi pyysi villasukkia ja pipoa. Olen kyllä kovin hidas tekijä, mutta jotakin kummallisen hyvää mieltä tuottavaa tekemistä se on. Ja samaa mieltä, kysymys on ehdottomasti myös ja ennen kaikkea rakkaudesta ja välittämisestä.

    VastaaPoista
  2. Nyt oli kirja, joka täysin yllätti. Olen kuvitellut, että Karin Erlandsson on dekkaristi ja aloin lukea juttuasikin sillä olettamalla. Mutta neulekirja! Vaikuttaa todella hurmaavalta. Tosin kirjassa kuvattu toiminne on minulle kutomista. Juuri pari päivää sitten keskustelin Satu Rämön kustannustoimittajan kanssa siitä, missä menee maantieteellinen raja kutomisen ja neulomisen välillä. Hän on kotoisin Kolarista ja hän kutoo. Minä Lahdesta, mutta minäkin kudon. Emme saaneet selvyyttä, mutta kun työ on keskeneräinen on se kudin ja valmis paita on neule. Hieno harrastus ja kiinnostavalta vaikuttava kirja. Luulenpa, että saatan ostaa tämän joululahjaksi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...