Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle...
Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä, jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-luvulla Vitus Beringin retkikunnan jäsenenä Alaskaan ja löysi muun muassa merilehmän.
37-vuotiaana menehtynyt Georg Steller ehti saada aikaan paljon. Hän suhtautui luontoon ilmeisen intohimoisesti ja teki runsaasti luonnontieteellistä tutkimusta. Hän löysi useita uusia kasvilajeja ja osasi jokseenkin intuitiivisesti arvioida, mikä voisi auttaa keripukista kärsiviä merimiehiä.
Steller arvosti ja kunnioitti luontoa toisin kuin moni aikalaisensa. Aivan puhtain paperein tosin hänkään ei selviä, sillä hänen muistiinpanoista on käynyt myöhemmin ilmi eläimiin kohdistuneita julmuuksia, joissa tieteilijäkään ei mitä ilmeisimmin ollut vain sivustakatsojan roolissa.
Kuitenkin Steller oli se, joka arvosti näkemäänsä ja halusi dokumentoida löytöjään, jotta muutkin niistä tietäisivät. Eipä hän arvannut, miten nopeasti löytöjä hyödynnettiin kohtalokkaan kiivaasti: stellerinmerilehmä tapettiin sukupuuttoon alle 30 vuotta löytymisensä jälkeen. Ihmisen näkemys itsestään luomakunnan kruununa ei ole mitenkään uusi asia, ja teoksessa kritisoidaankin sitä, miten helposti muunlajisten osuus historiassamme ohitetaan.
Unohdamme usein, miten merkittävä rooli ihmisen historiassa on myös muilla lajeilla. Luonnonvaroista on kilpailtu ja sodittu, ja luonnonvarojen kohtuuton ryöväys on aiheuttanut katastrofeja paitsi luonnolle myös ihmiselle itselleen. Silti meillä on yleensä ihmiskunnan historia, jota omaan karsinaansa viety ympäristöhistoria ei näytä lainkaan koskettavan. Voisi kuitenkin olla silmiä avaavaa, jos historian kulkua pohdiskeltaisiin yleisemminkin siihen liittyvän luonnonvalloituksen ja luonnonvarojen käytön valossa. Ehkä tällöin saataisiin perspektiiviä nykypäivään ja nähtäisiin selvemmin, kuinka elämme itse samantyyppisten ilmiöiden jatkumossa, tuon jatkumon aktiivisina tekijöinä, ja kuinka kiinteästi, erottamattomasti, arvostetut talousasiat ja vähätellyt ympäristöasiat toisiinsa kytkeytyvät. Ongelmat kehittyvät ja kasautuvat usein vasta pitkän ajan kuluessa, minkä vuoksi niihin ei ymmärretä ajoissa puuttua, ja myöhemmin korjausliikkeet ovat raskaita eivätkä aina tuo toivottua tulosta.
Mies ja merilehmä on tietokirja, jossa hyödynnetään taitavasti kaunokirjallisia keinoja. Stellerin ja hänen kumppaneidensa tutkimusmatkaa tulee seurattua jännittäen ja moninaisista lähteistä on saatu kokoon toimiva teos, joka kuvaa vaikuttavasti 1700-luvun ihmisten mielenmaisemaa. Kirjailija ei päädy moralisoimaan tuon ajan toimijoita vaan suhteuttaa heidän tekemisensä tapahtuma-aikaan.
Tietokirjan sanoma luonnon kunnioittamisen tarpeellisuudesta on jatkuvasti ajankohtaisempi. Kuuntelin kirjaa samalla, kun hiihdin Vuokatissa helmikuussa. Päivisin elohopea kiipesi jatkuvasti plussan puolelle ja taivasta peitti paksu pilvipeite. Mieltä masensi se mahdollisuus, että tulevina talvina ei edes Kainuussa ole kunnon talvisäätä vaan vesisadetta ja suojasäätä, eteläisemmästä Suomesta puhumattakaan.
Ehkä olosuhteet saivat minut vielä hitusen enemmän vaikuttumaan Aura Koiviston teoksesta. Se sanoittaa hienosti ongelmalliseen luontosuhteeseemme liittyviä seikkoja ja rakentaa luontevasti säikeitä historiasta nykyaikaan. Se sisältää painavaa asiaa, jonka soisi päätyvän mahdollisimman monen lukijan käsiin.
Vaurailla länsimailla olisi vielä erinomainen mahdollisuus jarruttaa, säästää ja suojella. Lähivuosikymmenet ovatkin ratkaisevia. Meidän nyt tekemämme päätökset vaikuttavat maapallon tulevaisuuteen enemmän kuin mitkään aikaisemmat ihmisten päätökset koskaan.
Muualla: Kirjavinkit ja Hemulin kirjahylly.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.