Ja hän pakeni terassille paiskaten lasioven lujasti kiinni. Hän itki kiihkeätä, hillitöntä itkua. ”Rauhoitu, rauhoitu, muista tutkintoasi.” Hän näki jo mielessään, millaista olisi tutkinnon jälkeen; tunsi jo nyt uupumusta kaikkien tulevien työpäiviensä johdosta. Vuosia ja kuukausia kaadettuna tuohon kadotuksen kuiluun. Käytettynä työhön, josta ei saa kunniaa, työhön, josta ei kukaan tiedä, väsymykseen, jota ei kukaan aavista eikä arvosta. Se on kuin merimatka, jolla ei näy satamavaloja… Ja tämä kaikki odotti häntä, tumma tyhjyys kuin tuo kuilu, joka avautui terassin alla alenevaan laaksoon.
Italialais-kuubalainen journalisti, kirjailija ja feministi Alba de Céspedes (1911–1997) on ollut nähdäkseni esillä erityisesti Kielletty päiväkirja -romaanin myötä täällä Suomessa. Sitä en ole vieläkään lukenut, mutta kiinnostuin kirjailijan Ylioppilaskoti-romaanista, joka julkaistiin alunperin vuonna 1938. Silloin italialaisfasistit pitivät teosta moraalittomana mutta lukijat innostuivat kertomuksesta, joka vie lukijan naisten yhteisöön.
Luostarissa on asuntola, ylioppilaskoti, jota asuttavat naiset. Emanuela, Vinca, Xenia, Anna, Valentina, Milly, Augusta ja Silvia viettävät aikaa yhdessä ja ovat kukin asuntolassa omista syistään. Naisten taustat avautuvat vähitellen ja samalla he myös alkavat kunnolla erottua toisistaan – alkuun tuntui, että oli hieman vaikeaa muistaa, kuka kukin on. Alkuun he olivat naisjoukko, sittemmin ryhmä yksilöitä omine haaveineen ja unelmineen.
Romaanin naisia yhdistää eläminen yhteisössä, joka on perinteinen ja rajoitettu. Erityisesti naisten on vaikea löytää omaa tietään, sillä valinnat eivät ole yksin heidän. Miespuolisilla läheisille on valtaa päättää naisten tekemisistä, ja pienikin erhe voi ajaa naisen turmioon samalla, kun mies elää elämäänsä kuten ennenkin.
Rajat ja rajoitukset eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö naishahmot voisi haaveilla muustakin. Valinnanvaraa tuntuu tosin olevan kohtuullisen vähän. Vai onko heillä sittenkin mahdollisuuksia rikkoa perinteitä ja kulkea omia polkujaan? Aika ylioppilaskodissa muuttaa heitä kaikkia, eivätkä kaikki suinkaan suostu siihen, mitä heiltä odotetaan.
Hän ojentautui nauttien vuoteelleen. Tämä oli hänen kaunein iltansa, ensimmäinen todellisen onnen ilta. Jos joku mies nyt olisi astunut huoneeseen, vaikka maailman paras mies, hän olisi tullut hyvin tyytymättömäksi. On olemassa naisia, jotka ovat luodut elämään kahden, toisia taas, jotka ovat luodut elämään yksin.
Nykyajassa länsimaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneena tulin lukiessani miettineeksi, miten hyvin tällainen romaani on kestänyt aikaa. Ylioppilaskodin yhteiskunta on hyvin patriarkaalinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo loistaa poissaolollaan. Moni asia on nykyään paremmin, mutta silti minua jollain tapaa kosketti se, miten kahlituiksi naiset ajoittain itsensä tunsivat vain sukupuolensa tähden. Vaikka 1900-luvun alkupuolelta on päästy paljon eteenpäin, on työtä edelleen tehtävänä, eikä tasa-arvo ole lähelläkään ideaalia monessakaan maassa. Siksi Alba de Céspedesin romaani on yhä ajankohtainen.
Romaanin kieli on vanhahtavaa, mutta sellaisenaan viehättävää. Sisältö on niin runsasta, että mitenkään erityisen nopealukuiseksi kirjaa ei voi väittää: ainakaan minä en jaksanut kerralla lukea kovin pitkään, jos toki paikoin kerronta veti niin, että oli saatava tietää, mitä tarkastelun kohteena olevalle henkilölle tapahtuu. Tiivistämisen varaa romaanissa varmasti olisi, mutta loppujen lopuksi pidin vajaan vuosisadan takaisesta maailmasta paljon.
Ylioppilaskodista on kirjoittanut myös Kirjaluotsi.
Osallistun de Céspedesin romaanilla kirjabloggaajien klassikkohaasteen kahdeksanteentoista osaan. Tällä kertaa haastetta luotsaa Anki, jonka keräämästä koosteessa löytyy varmasti taas uusia lukuvinkkejä klassikkoja kaipaaville.
Osallistun tällä feministisellä klassikolla vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteeseen. Ylioppilaskoti kuittaa haasteesta kohdan 9. Kirjassa joku karkaa.
Alba de Céspedes on niitä kirjailijoita, joka on ollut lukulistallani pitkään. Kirjoituksesi lisää kiinnostusta.
VastaaPoistaKiitos esittelystä. En ollut kuullutkaan tälalisesta teoksesta. Kuulostaa kiinnostavalta teokselta. Täytyypä katsastaa, jos saisi käsiinsä.
VastaaPoistaOn siis parikin syytä lukea myös tämä Alba de Cespedesin teos. Kielletty päiväkirja oli hieno ja tuo haastekohta, jonka mainitset. Aika haastava kohta...:)
VastaaPoistaKuulostaa ihan kiinnostavalta. En ole lukenut sitäkään Kiellettyä päiväkirjaa ainakaan vielä. Italialaista kirjallisuutta tulee luettua niin olemattomasti, että jo senkin takia voisi koettaa.
VastaaPoistaMinulla on edelleen Kielletty päiväkirja lukematta, täytyypä jossain välissä lukea sekin. Kirjoituksesi kautta palautui hyvin tämän kirjan tunnelmat mieleen. Kiinnostavia elämäntarinoita tytöillä oli, vaikka välillä kerronnan haahuilu henkilöstä toiseen turhautti.
VastaaPoistaOn kyllä erittäin hyödyllistä lukea tällaisia sata vuotta vanhoja feministisiä teoksia niin huomaa kuinka pitkälle ollaan päästy! Vaikkakin paljon on vielä työsarkaa jäljellä...Tykkään lukea elämäkertoja ja kyllä se aina ahdistaa kun saa lukea naisten elämästä, miten vähissä ne elämän vaihtoehdot ovat silloin olleet 🫤
VastaaPoistaHieno kirjavalinta! Minulla oli tämä lainassa syksyllä mutten löytänyt tälle aikaa. Pitänee lainata uudelleen, sen verran hyvältä kuulostaa.
VastaaPoistaKiitos esittelystä! Lukulistalle menee. :-)
VastaaPoistaTämä herätti kiinnostuksen, toisin ku de Céspedesin aiempi suomennos.
VastaaPoistaMinulle tämä oli ihan vieras kirja, kiitos esittelystä! Tuo sama tunne iskee usein myös Minna Canthia lukiessa. Että vaikka monet asiat ovat menneet eteenpäin, on silti kuitenkin hämmästyttävän paljon asioita, jotka ovat samanlaisia, ja joihin nykylukijakin voi samaistua.
VastaaPoistaKiitos kirjan esittelystä. Ihan tuntematon kirjailija samoin kuin kirja minulle. Joskus on todellakin kiinnostavaa tarttua "vanhoihin" kirjoihin. Vanhahtavaa tekstiä on kiinnostavaa silloin tällöin lukea, kuten mainitset. Onko tässä ympäröivällä yhteiskunnalla mitään sijaa?
VastaaPoistaKielletty päiväkirja oli listallani, mutta painunut jonnekin unohduksiin. Tästä uudemmasta suomennoksesta en ollut vielä kuullutkaan. Kiinnostava kirja.
VastaaPoistaTuo tasa-arvo on mielenkiintoinen asia. Nykypäivänä kun sitä ajattelee siitä näkökulmasta mikä on vielä tavoitteena saada, niin eihän sellaiset asiat olleet listalla esim 1930-luvulla. Ja toisinpäin, heidän silloiset tavoitteet on monissa kohdin meille jo itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi me tavoitellaan samoista töistä samaa palkkaa kuin miehet, ja menneinä aikoina on tavoiteltu ylipäätään omaa rahaa jota ei tarvitse pyytää mieheltä, ettei saamasi perintö siirry aviomiehen hallintaan kun menet naimisiin jne.