Mutta ei se sitten niin helppoa ollutkaan kun piti laittaa sabluuna oikeaan kohtaan ja oikein päin etteivät kuviot tule ylösalaisin tai katso väärään suuntaan ja kuvioiden väki pitää mitata että se on sama. Ennen värin laittamista pitää seinä sivellä kalkkivedellä märäksi. Äkkiä minä sen opin kun ystävällinen maalari neuvoi niin kuin mestari Rutger että laitapa näin ja katsopa tästä eikä huutanut ollenkaan tai läimäyttänyt takaraivoon vaan näytti kuinka käteen otetaan pehmeäksi vanutettu vuohennahka ja siitä tehdään tuppo jota kastetaan maaliin ja töpötetään sabluunan reikään.
Kirjabloggaajat, -vloggaajat ja -grammaajat valitsivat Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin vuoden 2021 parhaaksi kotimaiseksi kirjaksi. Sain teoksen kirjailijan omistuskirjoituksella itselleni viime vuonna Kirjan ja ruusun päivänä, kun Anneli Kannolle ojennettiin kunniakirja ja ruusu Blogistanian Finlandia -palkinnon johdosta. Romaani vain jäi lukupinoon odottamaan sopivaa hetkeä yli vuodeksi.
Tiivistettynä Rottien pyhimys kertoo siitä, miten Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa koristetaan kuvin. Maalaajilla on valtavasti työtä, ja niinpä miesten työtoveriksi pestataan Pelliina, jota pidetään aika erikoisena. Erikoisuus kuitenkin sivuutetaan, sillä Pelliina osaa piirtää, ja niinpä hän tulee osaksi ryhmää joidenkin ylenkatseesta huolimatta.
Myönnän, että alkuun en oikein hurmaantunut romaanista. Osasyy oli varmasti se, että odotukseni olivat suuret, suorastaan epärealistiset: ajattelin, että kertomus vie mukanaan niin, että hiukset hulmuavat ja sivut kääntyvät vinhaa vauhtia.
Aivan niin ei käynyt vaan kaiken käynnistyminen vei aikaa. Piti tutustua keskeisiin henkilöihin, kylään ja tietenkin kirkkoon, jonka sisäseiniä ryhdyttiin maalaamaan. Tutustuminen kannattaa, sillä se kantaa ja antaa hyvät lähtökohdat vetävälle juonelle.
Maalausurakan aloittaminen vie aikaa, niin kuin tietysti koko työkin. Työskentelyn aikana tulevat tutuksi niin Pelliina kuin muutkin maalaajat mutta myös kirkon työntekijät ja tietenkin 1500-lukulainen maailma.
Ja minkälaisen maailman kirjailija onkaan teokseensa luonut! Se tuntuu hyvin mahdolliselta ja todelta, historiallinen miljöö on huolella pohdittu yksityiskohtia myöten. Henkilöt ovat eläviä ja kiinnostavia, ennen kaikkea Pelliina – ei ihan tavallinen naishahmo vaan hyvin mieleenpainuva ja omanlaisensa. Viimeisen silauksen romaanille antaa kieli, joka on rikasta ja kerrassaan toimivaa. Erityisesti ihailen sitä, miten Pelliinan ääni eroaa muista näkökulmista, ja ovathan keskiaikaiset haukkumasanatkin aivan hervottomia!
Rottien pyhimys on hieno historiallinen romaani, joka saa haaveilemaan retkestä Hattulan kirkkoon. Ei olekaan ihme, että se on nykyään kovin suosittu matkailukohde.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna.
Minä suorastaan hurmaannuin kirjan historiasta ja tarinasta. Ja pitihän siellä Hattulan kirkossakin käydä. Vau mikä historian havina siellä tuli vastaan.
VastaaPoistaoi, olen kateellinen. Haluan Hattulaan!
PoistaTätä kirjaa on kehuttu kovasti, mutta aihio - joukko ihmisiä maalaamassa kirkkoa - on niin ikävystyttävän kuuloinen, etten ole kirjaan tarttunut. Ehkä joskus ja toisaalta jostain päästä on luettavia karsittava, kun ei kaikkea kuitenkaan ehdi.
VastaaPoistaniinpä, kaikkea ei vain ehdi lukea vaikka kuinka haluaisi. jos ei lähtökohtaisesti kiinnostaa, voi olla hyvä jättää väliin.
PoistaKirja valloitti minutkin, kuten niin monet muut. Ja tästä on moneksi: Musiikkiteatteri Kapsäkki Helsingissä toi ensimmäisen näyttämöversion (erinomainen!), toinen on tulossa syksyllä 2023 Hämeenlinnan teatteriin.
VastaaPoistaMinna /KBC
olisipa kiva nähdä tuo Hämeenlinnan näyttämöversio. Kiitos vinkistä, Minna!
PoistaMinäkin ihastuin tähän kovasti! Kirkko on vielä vierailematta, mutta kyllä tuli kova kyty päästä katsomaan autenttisia paikkoja 😁
VastaaPoistaSama täällä! :)
PoistaTotta, kirja ei käynnisty ihan salamavauhdilla, vaan maailmaan pitää ensin päästä sisään. Ajelin pari viikkoa sitten Huittisissa ja hetkellisesti minulla meni paikkakunnat sekaisin. En ihan ehtinyt kirkon pihalle kuitenkaan, ennen kuin tajusin, että tapahtumat sijoittuvat Hattulan, ei Huittisten kirkkoon 😂 joskus pitää kyllä käydä Hattulassakin.
VastaaPoistaHuittinen, Hattula, mitä näitä nyt on 😁
PoistaOlen lukenut Kannolta Pyövelin ja pidin siitä todella paljon! Silti ei ole tullut tartuttua muihin kirjailijan romaaneihin. Tämä Rottien pyhimus kyllä kiinnostaa ja plussaa juuri historiallisuudesta ja sijainnista. Kirjan nimikin on jotenkin todella houkutteleva erikoisuudessaan.
VastaaPoistaKirjan nimi muuten avautuu hienosti kertomuksen aikana.
Poistaminä olen lukenut Kannolta aiemmin Lahtarit, siitä en suuresti innostunut. Mutta tästä pidin paljon, samoin pidän paljon kirjailijan tavasta kertoa kirjoistaan. olisipa kivaa muuten nähdä hänet taas jossain esiintymässä.