Siirry pääsisältöön

Runon ja suven päivänä runoutta

Tänään 6.7. vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Päivän juhlistamiseksi Anki julkaisi runohaasteen, jonka ytimessä on runous: ideana on kirjoittaa runoista ja jakaa runojen ilosanomaa. Mainio haaste, johon oli helppo tarttua, vaikken varsinaisesti runoasiantuntija olekaan. Mutta ehkä onkin hyvä muistaa, että runoja on monenlaisia eikä runojen lukeminen vaadi sen enempää asiantuntemusta kuin muunkaan kaunokirjallisuuden lukeminen. Siispä rohkaisun sana: jos yhtään kiinnostaa, etsiskele sinulle sopivaa runoutta, uppoudu ja nauti! Ankin haasteesta löytyy varmasti hyviä lukuvinkkejä!

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Minä luin haastetta varten kaksi runoteosta: Johanna Venhon runoelman Yhtä juhlaa (WSOY 2006) ja Henriikka Tavin kokoelman Maaliskuu (Poesia 2012). Ensin mainittu on Venhon kolmas runoteos, jälkimmäinen puolestaan on osa Tavin 12-hanketta, jonka ideana oli kirjoittaa yksi runokirja vuoden jokaisen kalenterikuukauden aikana – siis kaksitoista runokirjaa vuodessa. Kunnianhimoinen hanke, jonka kolmatta osaa runoilija itse kutsuu muun muassa pappilan hätävaraksi, jonka äärellä oli pakko turvautua aikapaineen vuoksi eräänlaiseen paniikkiratkaisuun, jonka myötä Tavi otti käyttöönsä aikaisemmasta tuotannostaan tutun runollisen henkilöhahmon Esan.

Meidän takaovella kävi kerran enkeli. Minä olin silloin jo nukkumassa, mutta Esa oli hereillä. Esa kuuli koputusta ja ihmetteli, että kuka kumma siellä tähän aikaan kolisee, ja meni sitten avaamaan oven. Ei Esa kertonut, miltä enkeli näytti tai mitä asiaa hänellä oli, mutta minä olen päätellyt, että hän oli valkoinen ja häikäisevä. Ja vähän patterimainen, sillä Esa sanoi myöhemmin, että hänelle tuli lämmin olo.

Maaliskuu ei ole mikään helppo runoteos – ainakaan minulle. Se on osin hämmentävä ja usein kuin saippuapala, joka lipeää otteesta juuri silloin, kun luulee saaneensa siitä kiinni. Kun arvelee tavoittaneensa jotain olennaista, tuleekin yllätys, joka vetää maton jalkojen alta.

Siinä ehkä piileekin runoteoksen tenho ja voima. Se yllättää ja leikittelee niin sanoilla kuin vastaanottajallaan, häiritsee ja kiehtoo.  


Johanna Venhon Yhtä juhlaa on teos, josta koen tavoittavani hieman enemmän kuin Tavin Maaliskuusta. Se on rakenteeltaan erilainen kuin Maaliskuu: runot ovat pitkiä ja niissä on riimittelyä, jotain viehättävän vanhahtavaa – loitsumaista ja samalla nykyaikaista.

Johanna Venhon runoista muodostuu vahvoja mielikuvia. Erityisesti pidän runoista, jotka kiinnittyvät arkeen ja kuvaavat äitiyttä ironisesti, pilke silmäkulmassa. Luen teoksesta kritiikkiä äitiyden myyttiä kohtaan ja ihastelen sitä, miten osuvasti Venho sanoittaa tuntemuksia, jotka ovat kovin tunnistettavia. Runoissa on tehoa ja voimaa!

Tänne kuuluu miten äidit laulavat / kuin valaat, minäkin laulan, jäämeressä, / tihkusadepuistossa, räntäpyryssä, / selkä vääränä rattaita kiskoen, kädet kakassa, / oksennukset rinnuksilla laulan / paremmin kuin koskaan. / Ei kuulu mitään, soita kovempaa.


Helmet 2023 -lukuhaaste: Henriikka Tavin Maaliskuu asettuu kohtaan 25: Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi.


Kommentit

  1. Tavin tuotantoon en ole tutustunut, mutta Venhosta pidän. Monipuolinen kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venhon runoihin tuo Yhtä juhlaa oli ensi kosketukseni, proosaa on häneltä tullut kyllä luettua. Runoihin voisin tutustua enemmänkin!

      Poista
  2. Odotan Runon ja suven päivää aina, koska silloin saa antaa muille ihania runovinkkejä. Runoja luen ympäri vuoden, mutta tänä kesäisenä päivänä suosittelen seuraavia:

    Joel Mäkipuro: Periferia
    Pauli Hautala: Katseen maanosat
    Anni Sumari: Vuodet vetten päällä
    Eeva-Liisa Manner: Kuolleet vedet

    Hauskaa, miten tähän nyt tuli vahingossa vesiteema :). Nuo kaksi ensimmäistä ovat Poesian uusia kirjoja, Sumarin kirja on hieman kauemmin sitten julkaistu, mutta itse rakastan sitä koko ajan enemmän. Se on eräänlaista runoesseetä. Mannerin varmasti kaikki tietävät. Mukava lukea eri vuosikymmenten runoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos vinkeistä! Manneria olen kyllä lukenut mutta Kuolleet vedet on jäänyt vieraaksi. Sumari kiinnostaa paljon!

      Poista
  3. Ihanaa huumoria tuossa enkelirunossa - tai siis minä ainakin hyrähdin patterimaiselle enkelille 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Tavilla että Venholla on mukavaa huumoria runoissaan!

      Poista
  4. Erilaisia ja yhtä puhuttelevia nuo nostavasi maistiaiset. Minua puhuttelee erityisesti tuommoinen mininovellimaisuus. Ehkä lupaan taas kerran itselleni lukea enemmän runoja.
    /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa lupausta olen minäkin yrittänyt viljellä, mutta miten se aina unohtuu kaiken muun keskellä. Onneksi on tällaisia haasteita, jotka innostavat runojen pariin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...