Sofia pyyhälsi hänen ohitseen vastaamatta mitään ja kiiruhti alas portaita. Hän ei antaisi miehen sekoittaa ajatuksiaan, olivatpa tämän paidat kuinka tiukkoja tahansa, silmät kuinka siniset tahansa tai silmäripset kuinka tuuheat tahansa. Ja tuo ”Missä Sophie” -juttu, jota tyyppi jankkasi, oli pelkästään tylsä.
Kaipasin reissuun kevyttä ja viihdyttävää lukemista. Monesti sitä matkaillessa huomaa, että ei oikein jaksa syventyä mihinkään vaativampaan, joten jonkinlainen viihdeteos tuntui hyvältä matkakumppanilta.
Kirjaston uutuushyllystä poimin mukaaniCamilla Davidssonin hiljan suomeksi ilmestyneen romaanin Pikkuinen unelmien kaksio. Ruotsiin sijoittuvan viihteellisen kertomuksen luvataan olevan ”ihastuttava romaani uskalluksesta, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä”.
Kertomuksen päähenkilö on Sofia, joka seurustelee virkamiesmäisen Oliverin kanssa ja on juuri ostanut itselleen pienen kaksion hyvältä paikalta Tukholmassa. Asunnossa tosin on remontin tarvetta melkoisesti, ja Sofia saakin avukseen Arvidin, jolla on siniset silmät, vaalea parransänki ja pörröinen hiuspehko.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja arvatakseen, miten työn tilaajalle ja työn tekijälle lopulta käy. Monta mutkaa matkaan tosin mahtuu ja sinänsä ihan kiinnostaviakin käänteitä, kun sivujuonteena on niin työuupumusta kuin haastavaa isäsuhdettakin.
Mutta ei Pikkuinen unelmien kaksio ollut loppujen lopuksi oikeastaan yhtään minun kirjani. Jos se ei olisi ollut ainoa reissussa mukanani ollut kirja, olisin varmaan jättänyt sen kesken. Mutta kun muutakaan ei ollut mukana, tulipahan luettua. Väsyneiden iltojen huviksi romaani sopi ihan hyvin, vaikka ajoittain suorastaan kiusaannuin kankeasta kerronnasta ja jahkaavasta päähenkilöstä.
En ollutkaan tähän kiinnittänyt huomiota aiemmin. Nyt kesän mittaan on tullut kuunneltua muutama tämän tyyppinen viihdekirja. Harkitaan, vaikket kehunutkaan 🙂
VastaaPoistaKannattaa harkita, on tässä mutinoistani huolimatta paljon kiinnostavaa!
Poista