Edith Wharton: Viattomuuden aika (klassikkohaaste)

Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi

Vaunuissa matkalla pitkin Viidettä Avenueta he keskustelivat tarkoituksellisesti Mrs. Mingottista, hänen iästään, hänen henkisestä vireydestään ja kaikista hänen erinomaisista ominaisuuksistaan. Kukaan ei sanallakaan viitannut Ellen Olenskaan. Mutta Archer tiesi, että Mrs. Wellandin mielessä liikkui ajatus: ”On suuri erehdys, että Ellen näyttäytyy, vieläpä heti saapumisensa jälkeisenä päivänä, kävelyllä pitkin Viidettä Avenueta, vilkasliikenteisenä aikana Julius Beaufortin seurassa –”, ja nuori mies lisäsi tähän mielessään: ”Sitäpaitsi hänen pitäisi tietää, että vastakihlautunut mies ei vietä aikaansa käymällä vierailuilla naineiden naisten luona. Mutta kaipa he tekevät niin niissä piireissä, joissa hän on elänyt – tuskin he muuta tekevätkään.” Ja huolimatta siitä, että Archer ylpeili omaksumistaan varsin kosmopoliittisista mielipiteistä, hän kiitti taivasta siitä, että oli newyorkilaiseen ja menossa naimisiin omaan piiriinsä kuuluvan tytön kanssa.

Edith Wharton: Viattomuuden aika

Otava 1994

alkuteos The Age of Innocence 1920

suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja

304 sivua

Jälleen on klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta luotsaa Oksan hyllyltä -blogi, ja sattumoisin minä valikoin luettavakseni Edith Whartonin Viattomuuden aika -romaanin juuri MarikaOksan innoittamana: hän kirjoitti ajatuksiaan tästä teoksesta kaksi vuotta sitten, ja siitä lähtien Pulitzer-palkittu romaani on kutkutellut mieltäni.

Nyt hankin Whartonin romaanin luettavakseni jo hyvissä ajoin, sillä päätin jo keväällä, että nyt on aika tarttua Viattomuuden aikaan. Lukuaikaa olikin hyvä varata hitusen tavallista enemmän, sillä mitenkään lennokkaasti etenevästä kertomuksesta ei ole kysymys. Sitä ei pidä suinkaan säikähtää, vaan romaanin maailmalle – ja hitaahkolle etenemiselle – kannattaa antaa mahdollisuus.

Romaanissa eletään 1870-lukua. Tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin ja erityisesti sen hienostoseurapiireihin: kaupungin silmäätekevät ovat arvonsatuntevia ja tietävät tarkasti normit, joiden mukaan kunkin tulee toimia. Jos hyväksi todettuja sääntöjä rikkoo, saattaa seurapiiri kääntää selkänsä hyvinkin äkkiä.

Keskeinen henkilö romaanissa on Newland Archer, joka kihlautuu hyvin kasvatetun ja erittäin kunnollisen May Wellandin kanssa. Kihlausajan rauhaa ja seurapiirien mielenrauhaa saapuu kuitenkin sekoittamaan Mayn serkku, kreivitär Ellen Olenska, joka on jättänyt puolisonsa ja tullut New Yorkiin Euroopasta mukanaan vanhan mantereen tapoja ja asenteita, jotka saavat newyorkilaiset kohottelemaan kulmiaan. Kreivittären elämäntilanne ja valinnat kuohuttavat monia, mutta erityisesti hän saa Archerin mielen kuohumaan.

Romaanissa seurataankin sitä, miten Archerin suhde niin sanotun kunnollisen mielitietyn kanssa etenee samalla, kun hänen mielessään pyörii tiiviisti myös kreivitär, joka usein viittaa kintaalla sovinnaisuusvaateille. Kiehtovasti romaanissa asettuvatkin vastakkain kahden erilaisen maailman tuulahdukset, kun naisista toinen tekee kaikkensa toimiakseen yhteisön normien mukaisesti ja toinen taas on jo ennen saapumistaan tehnyt jotain kuohuttavaa jätettyään miehensä ja harkitessaan avioeroa.

Samoin kuin MarikaOksa, minäkin ihastuin romaaniin heti ensi sivuilta lähtien. Vaikka ajoittain monipolvinen ilmaisu vaati erityisesti alussa hieman totuttelua, oli jonkinlainen lumo läsnä saman tien. Se myös kantoi loppuun saakka.

Viattomuuden ajassa on runsautta, joka vie mukanaan. Sen äärellä tulee pohtineeksi paitsi ihmisten välisiä suhteita myös sitä, miten kukin on oman ympäristönsä vaikutuksille altis. Viattomuuden aika on kiehtova ja erinomaisen hyvin aikaa kestänyt klassikko, joka jää mieleen.

Sadan vuoden lukuhaasteessa Viattomuuden aika kuittaa 1920-luvun.