Siirry pääsisältöön

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in

Ella, paljain päin ja pitkässä villatakissa. Hän näyttää siltä kuin olisi pistäytynyt ulos ohimennen, käväissyt vain hakemassa kahvia lähimmältä kioskilta, hänen toisessa kädessään on kahvimuki, nyt tosin tyhjä, hänhän joi kahvinsa ajat sitten. Hänen virttyneen villatakkinsa taskut ovat venyneet kivinäytteiden painosta. Kivillä uskotaan olevan voimia.  Niitä kerätään varta vasten, kuljetetaan mukana. Ella ei usko kiviin, hän tutkii niitä, vedessä kelluvia vaahtomaisia hohkakiviä Islannin yliopiston geotieteiden laitoksella. Ovatko kivet hoitavia? Mikä tahansa maailmassa auttaa, jos tarvitsee apua. Jos osaa ottaa avun vastaan.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in
Siltala 2022
kansi Jenni Saari
200 sivua
äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
kesto 4 t 39 min

Ella on rakentanut elämänsä Islantiin. Hän työskentelee geologina, tutkii kiviä. Arkea tulee sekoittamaan sisarentytär Vala vauvoineen. Valalla on yltiöpäinen hanke: hän haluaa perustaa Islantiin drive-in-teatterin. Ellen mielestä idea on päätön mutta toisaalta Vala on tottunut saamaan tahtonsa lävitse.

Ellan elämä tuntuu olevan jonkinlaisessa taitekohdassa. Isä on hiljattain kuollut, suhde Kjartanin kanssa on päättynyt eroon. Ella on jollain tapaa jämähtänyt saarelle, siellähän hänen kivensä ovat, ja samalla hänen äitinsä vaatii häntä olemaan lähempänä, edes matkustamaan synnyinmaahan, eikä menneisyys jätä häntä rauhaan. On tehtävä jonkinlaista tiliä kaiken kanssa, mietittävä mitä haluaa.

Ja kaiken keskellä ovat kivet. Karu saarivaltio muodostaa miljöön, jossa kivet ovat luonteva osa tarinaa. Ne nousevat hienosti ja monin tavoin esille pitkin kertomusta. Ne ovat osa elämää niin kuin rakkaus ja kuolemakin.

Nautin Drive-in-romaanin äärellä monesta asiasta. Miljöö on ihastuttava, Ellan henkilöhahmo kiehtova. Ennen kaikkea ihastelen kieltä, joka on kaunista ja runollista. Vihreäkantinen romaani jää mukavasti mieleen.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt.

Kommentit

  1. Minulla on jäänyt tämä kesken, vaikka pidin alusta tosi paljon. Täytyy ryhdistäytyä ja lukea loppuun, sillä kivet "päähenkilönä" kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä paljon! Kivet ovat hieno elementti ja erityisen hienosti ne tuntuvat sopivan kirjan miljööseen, joka sekin kiehtoo.

      Poista
  2. Minua ei Islanti sen ihmeemmin kiehdo, mutta lainasin kirjan bloggaajien kehujen perusteella ja koska Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa on tosi hyvä. :) Vielä en ole ehtinyt aloittaa mutta jospa pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääsin viime syksynä käymään Islannissa, ja ehkä melko tuoreiden matkamuistojen vuoksi tämän kirjan miljöö kiehtoi erityisesti. Mutta kyllä tähän kannattaa tarttua, vaikkei Islanti niin kiinnostaisikaan. Valoa valoa valoa on minulla muuten edelleen lukematta, kiitos muistutuksesta :)

      Poista
  3. Tämä on niitä viimevuotisia jotka pitäisi ehdottomasti saada vielä luureihin!

    VastaaPoista
  4. Drive-in on mielestäni niitä romaaneja, joiden vahvan tunnelman muistaa vielä sittenkin kun itse tarina on jo unohtunut. Vaikea oikeastaan sanoa, mistä se tunnelman vahvuus syntyy, mutta sellainen tämä teos on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä. Osa tunnelman vahvuudesta voinee selittyä miljööllä, joka on kiehtova ja jota on hyödynnetty taidokkaasti. Mutta on tässä jotain muutakin.

      Poista
  5. Islanti tapahtumapaikkana on suosittu, ja mikä ettei, kyllä saaressa riittää viehätystä ja eksotiikkaa. Kirjailija taitaa itsekin asus siellä, ainakin osittain. En vakuuttunut niin paljon, että lisäisin kirjan lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä hienosti näkyy se, että kirjailija tuntee miljöön.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...