Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen – Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin

”Vuonna 1868 Fridolf Höök lähti johtamaan 50 suomalaisen ryhmää maapallon toiselle puolelle. Heillä kaikilla oli sama tavoite: perustaa villiin itään suomalainen ihannesiirtokunta, kommunistinen utopia.”

”Syyskuun seitsemäntenä vuonna 1869, lähes kymmenen kuukautta Bremerhavenista lähdön jälkeen, Alexander Imperator II:n ankkuri lasketaan Amerikan lahden pohjukassa olevaan suojaiseen Nahodkan satamaan.

Tervetuloa utopiaan.”

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen –
Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin
Like 2022
kansi Tommi Tukiainen
397 sivua

Katariina Vuoren kerronnallinen tietoteos Merireittejä menneisyyteen vie matkalle oikeastaan kolmella aikatasolla. Nykyajassa on kirjailija Katariina Vuori, joka kiinnostuu Fridolf Höökistä (1836–1904), karismaattisesta merikapteenista ja seikkailijasta. Tutkimustyö vie niin kirjailijan kuin lukijankin 1800-luvulle, kun Höök ryhmineen matkaa Amurinmaahan perustamaan suomalaista siirtokuntaa. Lisäksi välissä on vielä Vuoren omia matkamuistoja, kun hän nuorena asui vuosia purjeveneessä ja kiersi maailmaa silloisen miesystävänsä kanssa.

Alkuun minulla menee aikaa totuttautua teoksen rakenteeseen. 1800-luvulle sijoittuva matkakuvaus vaihtuu tämän tästä nykyaikaisempaan, kun siirrytään Katariina Vuoren ja Nick Peytonin matkassa milloin Filippiineille, milloin Borneoon. Olisin mieluummin tutkiskellut kirjailijan kanssa kapteeni Höökin matkaa Afrikan eteläkärjen kautta kohti Amurinmaata.

Kun matkat sekä 1800-luvulla että 1900- ja 2000-lukujen taitteessa etenevät, huomaan lämpeneväni ratkaisulle. Vaihdan mielelläni maisemaa ja mielelläni seuraan myös sitä, miten kirjailija tekee tutkimustyötään selvittääkseen yli sata vuotta sitten menehtyneen miehen elämäntarinaa ja sitä, pitävätkö kaikki dramaattiset tiedot paikkansa.

Eri tasot yhdistyvät siis lopulta vallan mainiosti, kun antaudun nelisataasivuisen teoksen vietäväksi. Temaattisesti ne yhdistyvätkin oivallisesti: luen teoksesta esimerkiksi siitä, miten me ihmiset eri aikoina kaipaamme jonnekin, etsimme jotain ihannetta – ihanneyhteisöä, ihanneminää – kenties utopiaa.

Utopia on yhtä aikaa fantasiaa ja totisinta totta, kirjoittaa Thomas Moren Utopian suomentaja Marja Itkonen-Kaila. Kun ajattelen Fridolf sinun matkaasi ja omaani uskon, että paikasta riippuen sekoitussuhde vaihtelee. Toisissa paikoissa fantasiaa oli enemmän kuin totta. Jossakin aurinko paistaa enemmän kuin muualla.

Merireittejä menneisyyteen onkin paitsi kirja matkustamisesta ja rakkaudesta eri ajoissa myös kirja siitä, miten ihmiset haaveilevat, etsivät ja toteuttavat unelmiaan. Vaarana vain on se, että utopiaa ei lopulta löydykään vaan perille päästyä saattaa huomata arjen olevan arkea kuitenkin ja pettymysten kuuluvan elämään silloinkin, kun on unelmat ovat toteutumassa.

Kiinnostavaa on myös pohdinta siitä, minkälaiset ihmiset ovat aikanaan olleet uudisraivaajia, etsijöitä ja edelläkävijöitä. Oliko heidän vahvuutensa nimenomaan siinä, että he rohkenivat lähteä etsimään? Ja oliko heidän heikkoutensa siinä, että he eivät kyenneetkään jäämään paikoilleen ja rakentamaan jotain pysyvää?

Kun matkat eri ajoissa tulevat omilla tavoillaan päätepisteisiinsä, huomaan tuntevani jonkinlaista haikeutta. Sujuvasti kirjoitettu teos on vienyt mukanaan, mutta kiinnostava, monitasoinen tutkimusmatka on tullut päätökseensä. Se jättää jälkeensä ajatuksia niin maailman meristä kuin ihmisyydestä.

Mutta entä jos ei koskaan pysty löytämään sitä, mitä etsii? Jos sen on unohtanut?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 1. Kirjassa on kartta.


Kommentit

  1. Oho, tällainen on mennyt minulta ihan ohi, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lukulista taas pitenee näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, jos meriretki ja retkikunnat kauas itään yhtään kiinnostavat!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse