Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen – Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin

”Vuonna 1868 Fridolf Höök lähti johtamaan 50 suomalaisen ryhmää maapallon toiselle puolelle. Heillä kaikilla oli sama tavoite: perustaa villiin itään suomalainen ihannesiirtokunta, kommunistinen utopia.”

”Syyskuun seitsemäntenä vuonna 1869, lähes kymmenen kuukautta Bremerhavenista lähdön jälkeen, Alexander Imperator II:n ankkuri lasketaan Amerikan lahden pohjukassa olevaan suojaiseen Nahodkan satamaan.

Tervetuloa utopiaan.”

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen –
Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin
Like 2022
kansi Tommi Tukiainen
397 sivua

Katariina Vuoren kerronnallinen tietoteos Merireittejä menneisyyteen vie matkalle oikeastaan kolmella aikatasolla. Nykyajassa on kirjailija Katariina Vuori, joka kiinnostuu Fridolf Höökistä (1836–1904), karismaattisesta merikapteenista ja seikkailijasta. Tutkimustyö vie niin kirjailijan kuin lukijankin 1800-luvulle, kun Höök ryhmineen matkaa Amurinmaahan perustamaan suomalaista siirtokuntaa. Lisäksi välissä on vielä Vuoren omia matkamuistoja, kun hän nuorena asui vuosia purjeveneessä ja kiersi maailmaa silloisen miesystävänsä kanssa.

Alkuun minulla menee aikaa totuttautua teoksen rakenteeseen. 1800-luvulle sijoittuva matkakuvaus vaihtuu tämän tästä nykyaikaisempaan, kun siirrytään Katariina Vuoren ja Nick Peytonin matkassa milloin Filippiineille, milloin Borneoon. Olisin mieluummin tutkiskellut kirjailijan kanssa kapteeni Höökin matkaa Afrikan eteläkärjen kautta kohti Amurinmaata.

Kun matkat sekä 1800-luvulla että 1900- ja 2000-lukujen taitteessa etenevät, huomaan lämpeneväni ratkaisulle. Vaihdan mielelläni maisemaa ja mielelläni seuraan myös sitä, miten kirjailija tekee tutkimustyötään selvittääkseen yli sata vuotta sitten menehtyneen miehen elämäntarinaa ja sitä, pitävätkö kaikki dramaattiset tiedot paikkansa.

Eri tasot yhdistyvät siis lopulta vallan mainiosti, kun antaudun nelisataasivuisen teoksen vietäväksi. Temaattisesti ne yhdistyvätkin oivallisesti: luen teoksesta esimerkiksi siitä, miten me ihmiset eri aikoina kaipaamme jonnekin, etsimme jotain ihannetta – ihanneyhteisöä, ihanneminää – kenties utopiaa.

Utopia on yhtä aikaa fantasiaa ja totisinta totta, kirjoittaa Thomas Moren Utopian suomentaja Marja Itkonen-Kaila. Kun ajattelen Fridolf sinun matkaasi ja omaani uskon, että paikasta riippuen sekoitussuhde vaihtelee. Toisissa paikoissa fantasiaa oli enemmän kuin totta. Jossakin aurinko paistaa enemmän kuin muualla.

Merireittejä menneisyyteen onkin paitsi kirja matkustamisesta ja rakkaudesta eri ajoissa myös kirja siitä, miten ihmiset haaveilevat, etsivät ja toteuttavat unelmiaan. Vaarana vain on se, että utopiaa ei lopulta löydykään vaan perille päästyä saattaa huomata arjen olevan arkea kuitenkin ja pettymysten kuuluvan elämään silloinkin, kun on unelmat ovat toteutumassa.

Kiinnostavaa on myös pohdinta siitä, minkälaiset ihmiset ovat aikanaan olleet uudisraivaajia, etsijöitä ja edelläkävijöitä. Oliko heidän vahvuutensa nimenomaan siinä, että he rohkenivat lähteä etsimään? Ja oliko heidän heikkoutensa siinä, että he eivät kyenneetkään jäämään paikoilleen ja rakentamaan jotain pysyvää?

Kun matkat eri ajoissa tulevat omilla tavoillaan päätepisteisiinsä, huomaan tuntevani jonkinlaista haikeutta. Sujuvasti kirjoitettu teos on vienyt mukanaan, mutta kiinnostava, monitasoinen tutkimusmatka on tullut päätökseensä. Se jättää jälkeensä ajatuksia niin maailman meristä kuin ihmisyydestä.

Mutta entä jos ei koskaan pysty löytämään sitä, mitä etsii? Jos sen on unohtanut?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 1. Kirjassa on kartta.


Kommentit

  1. Oho, tällainen on mennyt minulta ihan ohi, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lukulista taas pitenee näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, jos meriretki ja retkikunnat kauas itään yhtään kiinnostavat!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat