Siirry pääsisältöön

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

Olemme jallittaneet itsemme melkoiseen nalkkiin. Akvaarion maitovalaan vangitsee allas, me puolestamme olemme jääneet jumiin omaan talousjärjestelmäämme, hintojen ja työpaikkojen ansaan, joka tuo lajimme biologiasta esiin sen karuimmat puolet. Geenimme ovat antaneet meille prososiaalisuuden ja elinympäristöjen puolustamisen kyvyt, mutta emme pääse käyttämään niitä, koska meitä ympäröivät talouden lasiseinät. Olemme kuin syväsukelluksiin ja kaukovaelluksiin kykenevä maitovalas, joka ei koskaan saa näyttää mahtavia taitojaan, vaan ui altaan ympyrää, päivästä toiseen, pääsemättä sen enempää syvyyksiin kuin horisonttien taakse.

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa –
Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan
Atena 2022
kansi Jussi Karjalainen
262 sivua
äänikirjan lukija Irene Omwami
kesto 5 t 36 min

Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa oli Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, mitä en ihmettele lainkaan. Teos tarkastelee ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoa vetävästi, kiinnostavasti ja monipuolisesti. Valas lasimaljassa on kirja, jonka haluaisin ihan kaikkien lukevan. Erityisesti toivoisin sen päätyvän ilmastodenialistien lukulistalle.

Maria Katajavuori on luonnonsuojelubiologiaan erikoistunut ekologian tohtori, joten hänellä on runsaasti tietämystä aiheestaan. Tietoa ei kuitenkaan tarjoilla abstrakteilla käsitteillä kikkailemalla vaan selkeillä esimerkeillä höystettynä. Monet esimerkit ja havainnot arjesta muuttuvan ilmaston keskellä ovat tunnistettavia ja oivalluksia herättäviä. Siten ne toimivat ja vaikuttavat.

Erityisen hyvänä pidän siitä, että kirjailija asettuu yleisönsä rinnalle. Hän ei paasaa norsunluutornistaan, miten asiat pitäisi hoitaa, vaan tunnistaa ihmisen vajavaisuuden ja etsii selitystä ristiriitaisiin toimintatapoihimme muun muassa biologiasta.

Yksi Katajavuoren teoksen kantava ajatus on se, että tieto itsessään ei riitä. Se on toki myös jossain määrin masentava ajatus: vaikka tiedämme, että ilmasto lämpenee uhkaavasti ja ongelmia on tulossa, emme useinkaan osaa toimia järkevämmin tai ajaudumme jopa sulkemaan silmämme tiukasti.

Kirjailija peräänkuuluttaakin nykyisen maailmanmenon kyseenalaistamista ja toimintaa. Ei ole yllätys, että jatkuvan talouskasvun ihanne on hirvittävän ongelmallinen ympäristön kannalta. Raha ratkaisee ja lyhytnäkäisyys jyllää: nopeat voitot ovat tärkeämpiä kuin ilmastotuhojen estäminen, vaikka jälkimmäisen hintalappu tulee olemaan koko ajan suurempi.

Kun puhutaan ympäristötuhosta ja lämpenevästä ilmastosta, käy väistämättä niin, että asiasisältö ahdistaa. Niin sen varmasti pitääkin, mutta teoksessa on tarjolla myös toivoa: meillä on mahdollisuuksia murtautua ulos lasimaljasta mutta tarvitaan tiedettä, yhteistyötä ja asioiden ajattelemista uudella tavalla. 

Helmet 2023: 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.

Kommentit

  1. On järkyttävää, miten ihmiset eivät tajua nykyisen talousjärjestelmän olevan iso syy ongelmille. Mutta kun mitään muuta ei nähdä kuin kapitalismi, jossa tosiaan jo se, että yhtenä vuonna kasvu on tasan nolla, on ongelma ja lähestulkoon taantuma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi talouden täytyy aina kasvaa. Nykyään ihmettelen sitä vielä enemmän – enkä edelleenkään ymmärrä.

      Poista
  2. Ihmiset on monesti sellaisia, että kahvipöytäkeskustelussa paasataan miten kamalaa kaikki on ja kyllä pitää sitä ja pitää tätä, mutta se unohtuu saman tien.
    Ja todellakin raha ratkaisee, kustannustehokkuus on edelleen päivän sana. Maailman saa pelastaa, kunhan se ei tapahdu kasvun kustannuksella 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin toivon, että pitäisi-ihmiset kuitenkin tekevät edes jotain ☺️ Eniten ahdistaa se, että joidenkin mielestä edelleen ilmastonmuutos on huuhaata eikä siitä tarvitse olla huolissaan.

      Kustannustehokkuudessa on kiinnostavaa se, että ilmastonmuutoksen aiheuttama hintalappu tullee tulevaisuudessa olemaan todella mittava. Se ei kuitenkaan tunnu moniakaan kiinnostavan, kunhan talous kasvaa ja saadaan paljon pikavoittoja. Tulevaisuudesta viis.

      Poista
  3. Nämä ovat isoja kysymyksiä. BKT:n kasvuun sidottu hyvinvoinnin mittaaminen on kestämätöntä ekologisessa ja myös osittain sosiaalisessa mielessä, mutta toisaalta on niin, että juuri talouskasvu on nostanut viime vuosikymmeninä miljardi ihmistä pois äärimmäisestä köyhyydestä. Toisaalta varallisuuerot kasvavat, mikä kertoo siitä, että toiset selviävät tulevista myllerryksistä paremmin kuin toiset. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että jonkun muun pitäisi tehdä jotain. Pandemian jälkeen lennetään taas kaukomaille kuin viimeistä päivää (pun intended). Ja sellaisena se jatkuukin, ellei tapahdu isoja, järjestelmätason muutoksia. Pakko myöntää, että mitä enemmän kestävyysasioihin perehdyn, sitä skeptisemmäksi tulevan suhteen tulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen taipumusta toimia lyhytnäköisesti Maria Katajavuori selittääkin teoksessaan esimerkiksi biologialla. Kun mekanismeja taustalla avataan, voinee olla mahdollista myös vaikuttaa toimintaan? Ja sitten kuitenkaan kaikki eivät ajattele, että jonkun muun täytyy tehdä. On ilahduttavaa, että moni on valmis toimimaan ja tekemään edes pieniä tekoja. (Myönnän, olen idealisti.)

      Vallitsevassa talousjärjestelmässä on varmasti etunsa mutta yhä enemmän mietin, voisiko taloutta alkaa ajatella toisin. Olen seuraillut jonkin verran Anni Marttisen ajatuksia feministisestä taloustieteestä ja se kuulostaa monella tapaa hyvältä.

      Mutta eivät nämä yksinkertaisia kysymyksiä ole, vaikka yksinkertaistuksiin usein pyritäänkin. Yhtä ratkaisua ei ole mutta haluaisin uskoa, että jotain on tehtävissä. Tieto tosin lisää varmasti tässäkin suhteessa tuskaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...