Siirry pääsisältöön

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

Olemme jallittaneet itsemme melkoiseen nalkkiin. Akvaarion maitovalaan vangitsee allas, me puolestamme olemme jääneet jumiin omaan talousjärjestelmäämme, hintojen ja työpaikkojen ansaan, joka tuo lajimme biologiasta esiin sen karuimmat puolet. Geenimme ovat antaneet meille prososiaalisuuden ja elinympäristöjen puolustamisen kyvyt, mutta emme pääse käyttämään niitä, koska meitä ympäröivät talouden lasiseinät. Olemme kuin syväsukelluksiin ja kaukovaelluksiin kykenevä maitovalas, joka ei koskaan saa näyttää mahtavia taitojaan, vaan ui altaan ympyrää, päivästä toiseen, pääsemättä sen enempää syvyyksiin kuin horisonttien taakse.

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa –
Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan
Atena 2022
kansi Jussi Karjalainen
262 sivua
äänikirjan lukija Irene Omwami
kesto 5 t 36 min

Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa oli Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, mitä en ihmettele lainkaan. Teos tarkastelee ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoa vetävästi, kiinnostavasti ja monipuolisesti. Valas lasimaljassa on kirja, jonka haluaisin ihan kaikkien lukevan. Erityisesti toivoisin sen päätyvän ilmastodenialistien lukulistalle.

Maria Katajavuori on luonnonsuojelubiologiaan erikoistunut ekologian tohtori, joten hänellä on runsaasti tietämystä aiheestaan. Tietoa ei kuitenkaan tarjoilla abstrakteilla käsitteillä kikkailemalla vaan selkeillä esimerkeillä höystettynä. Monet esimerkit ja havainnot arjesta muuttuvan ilmaston keskellä ovat tunnistettavia ja oivalluksia herättäviä. Siten ne toimivat ja vaikuttavat.

Erityisen hyvänä pidän siitä, että kirjailija asettuu yleisönsä rinnalle. Hän ei paasaa norsunluutornistaan, miten asiat pitäisi hoitaa, vaan tunnistaa ihmisen vajavaisuuden ja etsii selitystä ristiriitaisiin toimintatapoihimme muun muassa biologiasta.

Yksi Katajavuoren teoksen kantava ajatus on se, että tieto itsessään ei riitä. Se on toki myös jossain määrin masentava ajatus: vaikka tiedämme, että ilmasto lämpenee uhkaavasti ja ongelmia on tulossa, emme useinkaan osaa toimia järkevämmin tai ajaudumme jopa sulkemaan silmämme tiukasti.

Kirjailija peräänkuuluttaakin nykyisen maailmanmenon kyseenalaistamista ja toimintaa. Ei ole yllätys, että jatkuvan talouskasvun ihanne on hirvittävän ongelmallinen ympäristön kannalta. Raha ratkaisee ja lyhytnäkäisyys jyllää: nopeat voitot ovat tärkeämpiä kuin ilmastotuhojen estäminen, vaikka jälkimmäisen hintalappu tulee olemaan koko ajan suurempi.

Kun puhutaan ympäristötuhosta ja lämpenevästä ilmastosta, käy väistämättä niin, että asiasisältö ahdistaa. Niin sen varmasti pitääkin, mutta teoksessa on tarjolla myös toivoa: meillä on mahdollisuuksia murtautua ulos lasimaljasta mutta tarvitaan tiedettä, yhteistyötä ja asioiden ajattelemista uudella tavalla. 

Helmet 2023: 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.

Kommentit

  1. On järkyttävää, miten ihmiset eivät tajua nykyisen talousjärjestelmän olevan iso syy ongelmille. Mutta kun mitään muuta ei nähdä kuin kapitalismi, jossa tosiaan jo se, että yhtenä vuonna kasvu on tasan nolla, on ongelma ja lähestulkoon taantuma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi talouden täytyy aina kasvaa. Nykyään ihmettelen sitä vielä enemmän – enkä edelleenkään ymmärrä.

      Poista
  2. Ihmiset on monesti sellaisia, että kahvipöytäkeskustelussa paasataan miten kamalaa kaikki on ja kyllä pitää sitä ja pitää tätä, mutta se unohtuu saman tien.
    Ja todellakin raha ratkaisee, kustannustehokkuus on edelleen päivän sana. Maailman saa pelastaa, kunhan se ei tapahdu kasvun kustannuksella 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin toivon, että pitäisi-ihmiset kuitenkin tekevät edes jotain ☺️ Eniten ahdistaa se, että joidenkin mielestä edelleen ilmastonmuutos on huuhaata eikä siitä tarvitse olla huolissaan.

      Kustannustehokkuudessa on kiinnostavaa se, että ilmastonmuutoksen aiheuttama hintalappu tullee tulevaisuudessa olemaan todella mittava. Se ei kuitenkaan tunnu moniakaan kiinnostavan, kunhan talous kasvaa ja saadaan paljon pikavoittoja. Tulevaisuudesta viis.

      Poista
  3. Nämä ovat isoja kysymyksiä. BKT:n kasvuun sidottu hyvinvoinnin mittaaminen on kestämätöntä ekologisessa ja myös osittain sosiaalisessa mielessä, mutta toisaalta on niin, että juuri talouskasvu on nostanut viime vuosikymmeninä miljardi ihmistä pois äärimmäisestä köyhyydestä. Toisaalta varallisuuerot kasvavat, mikä kertoo siitä, että toiset selviävät tulevista myllerryksistä paremmin kuin toiset. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että jonkun muun pitäisi tehdä jotain. Pandemian jälkeen lennetään taas kaukomaille kuin viimeistä päivää (pun intended). Ja sellaisena se jatkuukin, ellei tapahdu isoja, järjestelmätason muutoksia. Pakko myöntää, että mitä enemmän kestävyysasioihin perehdyn, sitä skeptisemmäksi tulevan suhteen tulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen taipumusta toimia lyhytnäköisesti Maria Katajavuori selittääkin teoksessaan esimerkiksi biologialla. Kun mekanismeja taustalla avataan, voinee olla mahdollista myös vaikuttaa toimintaan? Ja sitten kuitenkaan kaikki eivät ajattele, että jonkun muun täytyy tehdä. On ilahduttavaa, että moni on valmis toimimaan ja tekemään edes pieniä tekoja. (Myönnän, olen idealisti.)

      Vallitsevassa talousjärjestelmässä on varmasti etunsa mutta yhä enemmän mietin, voisiko taloutta alkaa ajatella toisin. Olen seuraillut jonkin verran Anni Marttisen ajatuksia feministisestä taloustieteestä ja se kuulostaa monella tapaa hyvältä.

      Mutta eivät nämä yksinkertaisia kysymyksiä ole, vaikka yksinkertaistuksiin usein pyritäänkin. Yhtä ratkaisua ei ole mutta haluaisin uskoa, että jotain on tehtävissä. Tieto tosin lisää varmasti tässäkin suhteessa tuskaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat