Siirry pääsisältöön

Anna Soudakova: Varjele varjoani

Suomen kielen kurssilaisten rivit alkoivat harveta. Ihmiset todellakin muuttivat Suomeen juhannusjuhlissa kuullun kutsun rohkaisemina. Vera puhui asiasta Georgille, jonka tutkimusmatka Baikalille oli peruuntunut ja tiedekunnan varat jäädytetty. He elivät ystäviltä saaduilla lainarahoilla, ryyneillä ja Ninan koulussa jaettavan ruoka-avun säilykkeillä. Ehkä heidänkin kannattaisi alkaa koota tarvittavia papereita. Ihan varmuuden vuoksi, vaikka eivät he olleet mihinkään muuttamassa. Mitä he siellä vieraassa maassa tekisivät? Ei heitä siellä kukaan odottanut. Mutta jos tilanne muuttuisi vielä huonommaksi, olisi ainakin joku pakotie.

Anna Soudakova: Varjele varjoani
Atena 2022
kansi Laura Noponen
277 sivua

Anna Soudakovan toisinkoinen Varjele varjoani kertoo maahanmuuttajaperheen tarinaa kahden sukupolven kautta. Vera ja Georgi rakastuvat 1980-luvulla ja perustavat perheen. Heidän tyttärensä Nina on lapsi, kun olot Pietarissa alkavat käydä yhä kehnommiksi ja perhe tekee päätöksen: he muuttavat Suomeen, koska inkeriläisille se on mahdollista.

Nina pystyy sopeutumaan uuteen kotimaahan vanhempiaan mutkattomammin. Aikuisille kotoutuminen on vaikeampaa, ja he etsivätkin turvaa muista itärajan takaa tulleista.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat ajaneet heidät tänne. Kun kaikki ympärillä on tuskallisen hienoa mutta vierasta, kun itsensä tuntee avaruusolioksi, epämääräiseksi möykyksi jonkun toisen omistamassa maailmassa, odottamatta kuullut tutut sanat, eläväisen intonaation nuotit keskellä ruokakaupan käytävää pakottavat tarttumaan hihasta, seuraamaan puhujaa.

Nina kasvaa kohti aikuisuutta Turussa ja puntaroi asemaansa kahden kulttuurin välissä. Pidän romaanissa erityisesti siitä, miten vivahteikkaasti venäläisyys on osa Ninan elämää. Hän elää Suomessa kantaen mukanaan taustaansa, ja tämä kaikki tuntuu luontevalta, ei lainkaan päälleliimatulta. Eri kulttuurit limittyvät ja ovat arkea, ja samalla mukana kulkee menneisyys muistoineen ja taakkoineen.

Varjele varjoani on tärkeä romaani erityisesti tässä ajassa, kun monet ihmiset joutuvat jättämään sekä läheisensä että kotinsa ja muuttamaan aivan uuteen maahan. Romaani tarjoaa tunteita herättävän näkymän siihen, minkälaista on elää uudessa maassa, kun asiointi sosiaalitoimistossa on paitsi arkipäivää myös nöyryyttävää ja kun oikeastaan kaikki on aloitettava alusta. 

Romaanin kieli on tavattoman kaunista. Kertomuksessa on melankoliaa ja haikeutta, ja ne sekä moninaiset henkilöhahmot vetoavat niin, että lukemisen lähestyessä loppuaan huomaan melkein pidättäväni henkeä. Ensinnäkin siksi, että toivon keskeisille henkilöille hyvää, ja toiseksi siksi, että viipyisin romaanin maailmassa mielelläni pidempäänkin.

Savupiipun takana, valkean yön pimeimpänä hetkenä Nevan yllä nousee kolme suurta siltaa. Ne päästävät suuret laivat kulkemaan eteenpäin. Äänitorvet kajahtavat muutaman kerran.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Varjele varjoani oli yksi Toisinkoinen-kilpailun finalisteista.

Kommentit

  1. Luimme kirjan yrityslukupiirissäni ja kirjassa oli paljon hyvää ja avartavaa. Olen lukenut myös Soudakovan esikoisen, joten Turku-osuus tuntui toistolta. Sen sijaan Leningradin kommunalkasta ja niistä ihmisistä olisimme mielellämme lukeneet enemmänkin. Hän on upea tunnelman kuvaaja ja aivan kuten sanoit, kirja on ajankohtainen ja pisti ajattelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommunalka-aika on romaanissa hyvin kiinnostava, ja siitä olisi tosiaan voinut lukea enemmänkin. Toisaalta siinä oli myös jotain erakkoluonnetta ahdistavaa, kun ihmiset asuivat niin tiiviisti. Soudakova on tosiaan taitava luomaan tunnelmaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok