Siirry pääsisältöön

Petra Rautiainen: Meren muisti

Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi.

Petra Rautiainen: Meren muisti
Otava 2022
kansi Tuomo Parikka
208 sivua

Aapa lentää Floridasta valtameren ylitse kotiseudulleen. Norjan Ruijassa häntä odottavat muistot ja harvat jäljelle jääneet sukulaiset. Siellä on kylä, jonka "horisonttia hallitsee ison nisäkkään luuranko". Meri on läsnä joka paikassa mutta se ei ole romanttinen mysteeri vaan jokin, joka on sekä tuonut että vienyt.

Romanttista mysteeriä ei muutenkaan lukijalle tarjoilla. Maisema on karu, ihmisten välisistä suhteista puuttuu iso annos lämpöä. Tarinaa vie eteenpäin salaisuus, kysymys siitä mitä oikein tapahtui silloin, kun päähenkilö oli niin nuori, että kaikki oli vielä edessäpäin.

Romaanin nykyhetkessä eletään 1980-lukua. Se on ajankohtana oivallinen valinta: Norjassa hehkutetaan öljyn mahdollisuuksia eikä ympäristövaikutuksista puhuta vielä. Silti niitä voi jo nähdä. Niitä voi myös peitellä, ja niin tehdään. Se onkin yksi ravisteleva yksityiskohta romaanissa: paljon olisi voitu tehdä jo vuosikymmeniä sitten.

Nykyhetken rinnalla kulkee mukana matkapäiväkirja vuosien takaa. Se ei tunnu lainkaan irralliselta vaan rakentaa osaltaan kertomuksen jännitettä, joka kantaa hyvin alusta loppuun saakka.

Meren muisti on vaikuttava, hieno romaani. Päähenkilö Aapa on rohkeasti omanlaisensa, ristiriitainen ja töykeä – ei järin rakastettava hahmo. Jokin hänessä vetoaa voimallisesti, ja hänen kauttaan avautuu näkymiä yksilön ulkopuolelle. Romaani muistuttaa upeasti siitä, miten asiat harvoin ovat mustavalkoisia.

Paitsi että pidän romaanin kertomuksesta itsessään, pidän paljon myös kerronnan kielestä. Ilmaisu on kaunista ja pysäyttää tämän tästä äärelleen.

Lopussa olemme kaikki hiljaa.

Muualla: Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2022: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi.

Meren muisti sopii hienosti Kirjoja ulapalta -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tätä on kehuttu nyt niin paljon, että laitoin kirjan varausjonoon :)

    VastaaPoista
  2. Aivan huikean hyvä teos. Teksti on ilmaisuvoimaista, johon räväkkyyttä loi henkilöhahmot. Tykkäsin tosi paljon tästä teoksesta.

    VastaaPoista
  3. "Matkapäiväkirja vuosien takaa"? Ymmärsin, että vuosia myöhemmin... - On kyllä hieno, monitasoinen teos. Niin on muuten myös Emma Puikkosen Musta peili.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.