Sitku saavutan tuon ja tuon, asiat saattavat olla paremmin. Kunhan jaksan vielä tämän, on kaikki taas hyvin. Kun korjaan tämän, näen tuon mutkan taakse tai kiipeän nuo esteet, löytyy uusi maisema, jonne kannattaa pyrkiä. Sateenkaaren päässä sanotaan olevan aarre – ehkä jos vaihdan auton, puolison tai työpaikan, elämä on parempaa? Onnellisempaa?
Anni Turpeisen kirja Aina ei tarvitse jaksaa on suunnattu kiireisille suorittajille, jotka ovat ehtineet väsähtää oravanpyörässä juoksemiseen. Teos pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin sekä haastatteluihin, joissa avataan muiden väsyneiden tarinoita.
Esikoisteos on helppotajuinen ja selkeä. Jäsentely toimii hyvin: ensin ollaan matkalla kohti väsymistä, sitten havahdutaan väsymysoireisiin ja lopuksi etsitään keinoja väsymyksestä selviämiseen ja siltä suojautumiseen.
Välttämättä ajatukset ja vinkit eivät ole asiaan jo perehtyneelle kovin uniikkeja. Ne on kuitenkin pakattu toimivaan pakettiin ja toisaalta kirjoittaja välttää onnistuneesti kliseisimmät karikot.
Ehkä parasta kirjassa on tunnistettavuus. Monessa kohtaa ajattelen ”juuri noin” tai ”tätähän tämä tosiaan on”. Anni Turpeinen sanoittaa onnistuneesti kiireeseen väsyneen ihmisen tuntoja ja tarjoaa siten vertaistukea ainakin kohderyhmään osuvalle lukijalle.
Suosittelen kirjaa lukijalle, joka kokee arkensa liian kiireiseksi mutta ei osaa pysähtyä miettimään syitä ja seurauksia. Koko maailmaa ei tarvitse mullistaa paineesta irrottautuakseen vaan pienilläkin muutoksilla voi päästä kohti parempaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.