Siirry pääsisältöön

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta

Mikael on tarkka ajasta, koska hän tietää mitä myöhästyminen voi maksaa. Hän on tarkka kaikesta. Hän laittoi jo illalla valmiiksi puhtaat vaatteet tuolin karmille ja pakkasi repun. Läksyt hän oli tehnyt perjantaina, etteivät ne unohtuisi viikonlopun aikana. Hiukset on harjattu ja hampaat pesty. Hänellä on kumisaappaatkin, opettajalla ei pitäisi nyt olla mitään motkottamista. Hän oli löytänyt äidin vanhat saappaat, jotka ovat aivan sopivat, kun kärkeen sulloo vähän sanomalehteä.

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta
Tammi 2022
kansi Sanna Mander
252 sivua
äänikirjan kertoja Jenni Kokander
kesto 6 t 52 min

Näyttelijä ja kolumnisti Jenni Kokanderin toisinkoinen Yksi miljoonasta kertoo kustantajan esittelyn mukaan elämän sattumanvaraisuudesta. Siitä todellakin on kysymys: romaanissa risteävät ihmiskohtalot ja tarinat, joita sivaltaa elämä.

Tarinassa ei päästä pitkälle, kun 8-vuotias Mikael löytää asuintalonsa pyöräkellarista jotain hirvittävää. Pian talossa asuville selviää, että lentoemäntä Orvokki on kuollut ja Mikael kadonnut. Mikä tapahtumien yhteys on?

Vyyhtiä alkaa selvittää poliisivoimat vahvistuksenaan kriminaalipsykologi Kaisa Halla. Kaisa haluaa erityisesti löytää pojan, jonka kotona ei kaikki tunnu olevan aivan kunnossa. Entä mitä löytyy Orvokin taustalta? Ja minkälaisia taakkoja kantaakaan mukanaan Kaisa Halla, joka ehti tavata Orvokin ohimennen vain hetki ennen tämän menehtymistä?

Yksi miljoonasta on kiehtova tarina, jonka pohjavireestä aistin melankoliaa. Se muistuttaa, että elämä tosiaankin on sattumanvaraista eikä mistään voi olla varma. Siitä huolimatta elämää ei voi elää valmistautumalla pahimpaan.

On järjetöntä pelätä, että lentokone putoaa. Ei se, että on puristanut rystyset valkoisina penkkiä pelasta, jos kone syttyy tuleen. Ei suruun ja menetykseenkään voi valmistautua. Yhtä järjetöntä on sanoa, että todennäköisyydet ovat puolellamme. Joku on kuitenkin se yksi miljoonasta.

Tarina etenee takaumin. Kun nykyhetkessä Mikael on kadoksissa ja Orvokki kuollut, on enimmän aikaa Orvokki hyvin vahvasti elossa. Menneen avulla kerrotaan, mitä hänelle tapahtui ja miksi juuri hänen traaginen kohtalonsa on todennäköisyyksien vastainen – siis sattumanvarainen. Samankaltaisessa sattumien turbulenssissa on moni muukin, ja väistämättä tarinan edetessä ajautuu pohtimaan, kuinka paljon todellisuudessa elämää on mahdollista hallita.

Kerronta toimii hyvin ja romaanin kieli on kaunista. Ihailen vertauksia, joissa on raikkautta, ja ihailen tarinasta välittyvää hyväksyntää. Tämän toisinkoisen perusteella alkaa kiinnostaa myös Kokanderin esikoinen, Sukupuuttoon kuolleiden planeetta.

Helmet 2022: 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok