Siirry pääsisältöön

Amanda Palo: Outoja kaloja

Kun en vastannut hymyyn, hän vakavoitui. Hän kertoi kuinka hänen maailmansa olikin yhtäkkiä alkanut niellä itseään. Se, mikä oli aiemmin ollut ensirakkauksia ja nousuhumalaa, olikin yhtäkkiä näkymättömyyttä. Häntä ei oikeastaan haitannut se, kuinka hän oli kadonnut vanhetessaan. Se, mikä häntä suretti, oli se, ettei hän tiennyt miten olla sellainen aikuinen kuin muut olivat. Hän oli loukussa omassa nuoressa ja juopuneessa päässään muttei sopinut enää kuvaan.

Amanda Palo: Outoja kaloja
Kosmos 2021
kansi Viivi Prokofjev
96 sivua

Amanda Palon Outoja kaloja on niitä kirjoja, joihin en olisi tullut tarttuneeksi ilman kirjasomeyhteisöä. Se on myös niitä kirjoja, joiden äärellä olen kiitollinen sosiaalisesta mediasta, joka avaa silmiäni kirjoille, joita en olisi muuten tullut noteeranneeksi.

Näyttelijän, teatterintekijän ja feministin novellikokoelma on nimittäin kirja, joka kannatti lukea. Tarkkanäköinen, viiltäväkin esikoisteos hämmentää pistävän realistisella otteellaan, jossa on kuitenkin ripaus – niin mitä? Ehkä taikaa? Niin tiukasti tilannekuvat ja lyhyet hetket pitävät lukijan otteessaan.

Hetket ovat todellakin lyhyitä, jotkut novellit tai proosatekstit vain muutaman rivin mittaisia. Silti kokoelma pitää otteessaan, saa siirtymään rikkinäisen hahmon luota toisen luokse ja säilyttää intensiteetin.

Tuntuu vaikealta hahmottaa, mikä minut saa ihastumaan Palon teksteihin. Ihmiskuvat eivät ole varsinaisesti kauniita mutta niissä on jotain lohdullista kaikessa melankoliassaan. Teoksesta välittyy herkkyyttä ja katse, joka hyväksyy ihmisen kaikessa inhimillisyydessään. Luulen, että juuri se minuun lopulta eniten vetoaa.

Muualla: Mitä luimme kerran ja Helmi Kekkonen.

Helmet 2022: 39. Novellikokoelma.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok