Fernandan nilkassa on reikä, josta valuu hiekkaa, eikä hän tiedä mitä siitä seuraa. Ehkä siitä ei seuraa mitään, se voisi olla niin. Ehkä niin on, jotta olisi jotain hypnoottista katseltavaa. Tai ehkä niin on, jotta kentaurien olemassaolo olisi perusteltua, jotta olisi joku kentaurinen päähänpisto: ammuttu nuoli, tietenkin näkymätön, ja nilkka. Se on vain teoria, mutta tämä teoria tihkuu nyt läpi. Fernanda asuu Inertiassa, pikkukaupungissa, jossa asuu parikymmentätuhatta muutakin ihmistä. He ovat saapuneet tai syntyneet sinne, ehkä he ovat pudonneet avaruudesta, sillä sellaista tapahtuu paikoissa, joihin on muodostunut painovoimaa. Luulen, että näin Fernandakin on sinne tullut, putoamalla, se olisi sopivaa. Se on myös todennäköistä.
Runoilijana tutuksi tulleen Veera Antsalon ensimmäinen romaani Fernanda on hämmästyttävä. Se on kuin surrealistinen näytelmä, jonka päätyttyä ihmettelee, mitä juuri tuli koettua. Se hämmentää ja ihastuttaa.
Fernanda on teoksen päähenkilö. Hän on nuori nainen, jolla on nilkassa reikä. Reiästä valuu hiekkaa.
Fernanda on jotenkin erillinen mutta kuitenkin läsnä. Hän ihmettelee samassa taloudessa asuvia aikuisia, jotka ilmeisesti ovat hänen vanhempiaan mutta jotka eivät ole vaivautuneet esittäytymään.
Alussa päähenkilö asettaa paikoilleen päänsä ja muuntuu Fernandaksi. Myöhemmin hän muuntuu uudelleen. Ja hiekka valuu, aika kuluu. Kaikessa siinä on jotain hyvin kiehtovaa.
Olen ajatellut, että tajunnanvirtamainen eteneminen ja todellisuuden rajojen venyttäminen eivät ole minun juttujani. Fernandan äärellä kyseenalaistan näkemykseni. Niin taidolla Veera Antsalo monia tulkintamahdollisuuksia tarjoavaa tarinaansa kuljettaa, että voin vain ihastella.
Ihailen kieltä, joka rönsyää ja pysäyttää. Antsalo vie runon keinoja taitavasti proosaan, ja kieli toimii mainiosti. Pidän myös kertojasta, joka tulee aika ajoin näkyviin ja tekee olemassaolonsa tiettäväksi. Pidän romaanin maailmasta, jossa on sopivassa määrin elämää ja hitautta, inertiaa.
Antsalon romaanista on kirjoittanut myös Omppu.
Kiitos vinkistä, laitoin kirjastoon varaukseen! Tämä vaikuttaa sellaiselta joko tai -vaihtoehtolta, joko tykkään tosi paljon tai en tajua mitään. Jännä nähdä miten käy :)
VastaaPoistaMinä ajattelin etukäteen juuri noin, että joko tykkään tai sitten jää alkuunsa kesken. Tykkäsin! :)
Poista